Vanhan testamentin viittaus Luukkaan evankeliumin tapahtumiin

Ennen tämänkertaista tekstiämme luemme Vanhasta testamentista jakeen, joka liittää Vanhan testamentin tämänkertaisiin jakeisiimme Luukkaasta. Jae on Jesajan kirjasta, joka oli kirjoitettu noin 700 vuotta ennen Luukkaan evankeliumia. 7:14: Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.1

 

Matkamme tämänpäiväisiin jakeisiin

Kahdessa edellisessä saarnassa käsittelimme Johannes Kastajaa ja hänen vanhempiaan. Siirryimme sitten Jeesuksen vanhempiin. Muistatko mitään huomionarvoisia seikkoja Jeesuksen äidistä ja isäpuolesta, Joosefista? He olivat vaatimattomia ihmisiä, kotoisin vähäpätöisestä Nasaretin kylästä. Jumala oli heti Jeesuksen syntymäilmoituksesta lähtien toiminut ennalta arvaamattomalla tavalla valitessaan ne, jotka olivat maallisesta näkökulmasta katsottuna köyhiä, vähäpätöisiä ja vaatimattomia. Kuten 1. Pietarin kirjeestä luemme (5:5): “Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon“. (Katso myös Ps. 138:6; Jer. 50:31; Sananl. 6:17, 15:25; Jes. 2:12)

Joosef ja erityisesti Maria olivat saaneet suosion Jumalan edessä. Valinta ei ollut kohdistunut heihin siksi, että he olivat sen arvoisia, vaan koska Jumala armollisesti käyttää vähäarvoisia, ei mitään ansaitsevia, syntisiä ihmisiä, omiin tarkoituksiinsa aivoituksiensa mukaan.

Room. 9:15-16; Sillä Moosekselle hän sanoo: “Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.

Toisin kuin maailma usein olettaa ja toimii omissa asioissaan, Jumala ei vaadi mitään erityisiä maallisia lahjoja, mainetta tai rikkauksia käyttääkseen meitä suunnitelmissaan. Useimmiten Jumalan kaksi pääkriteeriä ovat nöyryys ja halukkuus totella häntä. Kaiken muun vaadittavan Jumala itse antaa meille sen mukaan, kuin se on tarpeellista toteuttaessamme hänen suunnitelmiaan. Jumala ei pyydä meitä tekemään sellaista, mihin hän ei anna tarvittavia resursseja. Jos Jumala pyytää meitä tekemään jotakin, hän myös antaa kaiken tarvittavan sen tekemiseksi.

Näin oli myös Marian ja Joosefin kohdalla. Kuten huomaamme edetessämme Luukkaan evankeliumissa, Jumala aina antoi heille kaiken tarvittavan niin helpoissa kuin todella vaikeissakin olosuhteissa. Marian ja Joosefin ainoa tehtävä oli totella ja luottaa Jumalaan.

Johdanto

Tämänkertaisessa saarnassa käymme läpi Luukkaan evankeliumin 1. luvun jakeet 31-33, jotka pitävät sisällään erittäin mielenkiintoisen aiheen: ”Kuka Jeesus oikein on?” 

Jakeiden 31-33 avulla tutkimme, mitä Raamattu tarkalleen sanoo Jeesuksesta. Tavallaan myös analysoimme, mitä Jeesus itse sanoo itsestään, koska Jeesus on Jumalana tietenkin myös Raamatun tekstin perimmäinen antaja. Tänään käsiteltävien jakeiden kautta saavummekin erittäin tärkeään kysymykseen, johon jokaisen meistä on ennen pitkään vastattava. Tämä on ehkä jopa elämämme tärkein kysymys ja sen vastauksen rajalliset vaihtoehdot tulevat hieman yllätyksenä monelle. Siitä lisää hetken päästä.

Luetaan nyt tämänkertaiset jakeet 31-33, mutta aloitan itse asiassa jo jakeesta 26, muistaaksemme jakeiden asiayhteyden paremmin.

26. Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
28. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: “Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.”
29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
30. Niin enkeli sanoi hänelle: “Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

Edellisellä kerralla jäimme jakeeseen 30, jossa enkeli kertoi Marian saaneen armon Jumalan edessä. Luuk 1:30: Niin enkeli sanoi hänelle: “Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.

Tässä vaiheessa tekstiä emme kuitenkaan vielä tiedä, mikä tämä Marian saama armo oli.

Tänään tulemme tutustumaan tämän armon yksityiskohtiin ja päätökseen, joka meillä on edessämme tämän seurauksena nyt noin 2000 vuotta myöhemmin.

Jakeiden 31-33 seuraukset olivat kirjaimellisesti eeppiset. Jeesuksen syntymä käynnisti tapahtumasarjan, joka oli lähes sanoin kuvaamaton. Sanat eivät yksinkertaisesti pysty tekemään näille asioille oikeutta.

Ensimmäiseksi, en tiedä mitään asiaa tai tapahtumaa, jolla on ollut suurempaa vaikutusta maailmanhistoriaan kuin Jeesuksella: hänen syntymällään, elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Jeesus opetti aktiivisesti noin 3.5 vuotta2 ja näiden vuosien seurauksena koko maailma kääntyi ylösalaisin.

Toiseksi, millään muulla tapahtumalla maailmanhistoriassa ei ole ikuisempia seurauksia.

Gal. 4: 4: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset.

Tämänkertaisista jakeista löytyy siis todellisia kultakimpaleita. Ensimmäiseksi, jae 31 vie huomiomme Marian raskauteen, joka oli todistus tai seuraamus jakeen 30 mainitsemasta Jumalan ”armosta”. Tämän jälkeen jakeet 32 ja 33 laajentavat ymmärrystämme tästä Jumalan armosta, joka tuli Jeesuksen kautta niin Marialle kuin kaikille muillekin, jotka kuuluvat jakeiden mainitsemaan Jeesuksen valtakuntaan, jolle ei ole loppua.

Voimme eritellä jakeet 31 – 33 seuraavasti kolmeen eri elementtiin:

1. Marian raskaus ja ohjeet pojan nimeämisestä (jae 31)

2. Millainen Jeesus olisi (jae 32)

3. Mitä Jeesus tekisi (jakeet 32-33)

 

1. Marian raskaus ja ohjeet lapsen nimeämiseen (1:31)

Aloitetaan jakeesta 31, Marian raskaudesta ja synnytyksestä.

Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.

Mitä Mariaa käskettiin erityisesti tekemään tässä jakeessa? Häntä käskettiin nimeämään poikansa Jeesukseksi. Miksi lapsi piti nimetä nimenomaan Jeesukseksi? Miksi ei vaikka Villeksi tai Iisakiksi? Luukas ei mainitse mitään erityistä merkitystä Jeesuksen nimen suhteen, mutta Matteuksesta saamme vinkin. Matt. 1:21: Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.

Nimellä Jeesus oli siis jotakin tekemistä ihmisten synneistä vapautumisen kanssa. Ja näin se todellakin on. Hepreankielellä nimi Jeesus kuuluu ”Yeshua”, joka tarkoittaa ”pelastus Jumalan kautta”. 3 Ja kuten tiedämme, Jeesus päätyi lopulta ristille, jossa hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen, jonka ansaitsemme rikoksistamme äärettömän pyhää Jumalaa vastaan. Näin ollen ne, jotka hyväksyvät Jeesuksen uhrin ja jotka elävät Jeesuksen herruuden alla, eivät joudu itse maksamaan synneistään ikuisessa kadotuksessa, koska Jeesus maksoi jo heidän tuomionsa.

Jumala pelasti meidät tuomiolta Jeesuksen kautta. Tämä oli Jeesuksen maanpäällisen elämän tarkoitus. Hän eli täydellisen elämän, jotta hän olisi täten sopiva virheetön uhri syntiemme edestä. Hänellä ei itsellään ollut mitään omia henkilökohtaisia syntejä maksettavaan. Hän oli täydellinen, virheetön uhrilammas. Jeesuksen kautta Jumala saattoi pelastaa meidät. Näin ollen Jumalan saattoi pysyä oikeudenmukaisena, synnin saadessa sille kuuluvan rangaistuksen, mutta samalla Jumala saattoi myös osoittaa rakkauttaan sillä, että meidän ei tarvitse itse suorittaa rangaistusta ikuisessa kadotuksessa.

 

2. Millainen Jeesus olisi (jae 32)

Jae 31 korosti Marian raskauden olevan todiste siitä, että hän oli löytänyt armon Herran edessä. Jakeissa 32 ja 33 Luukas aloittaa kuvauksen siitä, miksi tämä Marian raskaus ja tuleva lapsi olivat osoitus Jumalan armosta. Se liittyy siihen, kuka Jeesus olisi ja mitä hän tekisi.

Näissä jakeissa näemme viisi elementtiä Jeesuksen olemuksesta ja tekemisistä:

1. Hän on oleva suuri.

2. Häntä pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi.

3. Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen.

4. Hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti.

5. Hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

Tämä, kuka Jeesus oikein on, onkin kenties maailmanhistorian tärkein kysymys. Se on myös elämäsi tärkein kysymys, johon tulet itse vastaamaan, joko vapaaehtoisesti nyt tai pakon edessä myöhemmin. Vastauksesi tähän kysymykseen määrittelee, enemmän kuin mikään muu maailmassa, elämäsi kulun niin tässä hetkessä kuin myös ikuisuudessa. Panokset eivät voisi olla suuremmat. Siksi pyydän, että keskityt tähän asiaan nyt erityisen tarkkaavaisesti.

Myöhemmin Luukkaan 9. luvussa Jeesus itse asettaa opetuslapsensa tämän samaisen kysymyksen eteen.

18. Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: “Kenen kansa sanoo minun olevan?”
19. He vastasivat sanoen: “Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös”.
20. Niin hän sanoi heille: “Kenenkä te sanotte minun olevan?” Pietari vastasi ja sanoi: “Sinä olet Jumalan Kristus”.

Jeesuksen tavoitteena ei ollut tietää, mitä kansa hänestä sanoi. Kyllä Jeesus kaikkitietävänä jo tiesi, mitä kansa hänestä sanoi. Tätä kysyessään Jeesuksen tavoitteena oli johtaa opetuslapset siihen perimmäiseen kysymykseen, maailmanhistorian tärkeimpään kysymykseen, johon sinäkin joudut ennen pitkää vastaamaan: “Kenenkä te sanotte minun olevan?”

Jätetään tämä kysymys kuitenkin vielä hetkeksi ja siirrytään takaisin jakeeseen 32, josta itse asiassa saamme selville tarkkoja yksityiskohtia siitä, kuka Jeesus oli. Se, kuka Jeesus oli ja on, on ensisijaisen tärkeää ja Luukas alkaa käsitellä tätä aihetta hetimiten.

Luuk. 1:32: Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

Tämä yksi lyhyt jae pitää sisällään runsaasti tietoa. Luukkaan edetessä evankeliumissaan, hän laajentaa edellisten jakeiden sisältöä, mutta toistaiseksi hän tyytyy käyttämään termejä, jotka lukija voi ymmärtää ilman sen kummempia selityksiä: suuri, Korkeimman Poika, kuningas.

Suuri

Jae 32 alkaa kuvauksella, että Jeesus on suuri. Jos muistatte, niin tämän luvun jakeessa 15 jotakuta muuta kuvailtiin myös suureksi. Muistatteko kuka hän oli? Hän oli Johannes Kastaja.

Vertaamalla jaetta 32 jakeeseen 15, näemme Johanneksen olleen ”suuri Herran edessä”, kun taas Jeesus on suuri ilman mitään varauksia. Jeesus on suuri itsessään. Jeesuksen kohdalla tämä adjektiivi ”suuri” kuvaa Jeesuksen olemusta ja luonnetta. Hän on yksinkertaisesti “suuri”. Mitään muita varauksia tai selittelyjä ei tarvita, koska sellaiset pikemminkin ottaisivat Jeesuksen suuruudesta pois

Korkeimman Poika

Seuraavaksi luemme tästä samasta jakeesta 32, miten Jeesusta ”pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi”. Mitä tämä termi ”Korkeimman Poika” oikein tarkoittaa?

Kuka on maailmankaikkeuden korkein? Jumala tietenkin on. Jos jokin olisi Jumalaa korkeampi, Jumala ei tällöin olisi enää Jumala. Täten ”Korkeimman Poika” on vain toinen tapa sanoa ”Jumalan Poika”. Mutta mikä Jeesuksen Jumalan Poikuudessa on erikoista? Emmekö me kaikki, jotka olemme Jumalan lapsia, ole myös hänen poikiaan ja tyttäriään?

Englanninkielisissä raamatunkäännöksissä termin ”Jumalan Poika” edessä käytetään määrättyä artikkelia ”the”: ”the Son of the Most High”. Tämä määrätty artikkeli viittaa tiettyyn, rajattuun kohteeseen, eli tässä tapauksessa siihen, että Jumalalla on vain yksi tämänlainen poika.4

Hepr. 1:3 sanoo Jeesuksen olevan Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva. Toisin sanoen Jeesus on Jumala, kuten opetuslapsi Tuomas suoraan sanoo Joh. 20:28: Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: “Minun Herrani ja minun Jumalani!” Mitä Jeesus vastasi tähän? Vastasiko Jeesus sanomalle ”Ei, ei, Tuomas, nyt olet ymmärtänyt väärin, enhän minä ole Jumala.”? Jeesus ei vastannut näin, vaan täysin eri tavalla. Seuraavassa jakeessa 29 Jeesus sanoi Tuomakselle: “Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”

Jeesus on siis Jumalan Poika siinä mielessä, että hänellä on Jumalan olemus. Hän on aivan yhtä Jumala kuin Isänsäkin, toisin kuin me, jotka Jumala on adoptoinut lapsikseen (Ef. 1:5; Gal. 4:4-5).

Kautta Uuden testamentin näemme, miten Jeesus toimi ja ajatteli aivan kuten Jumala. Hän oli suuri, aivan kuten isänsä, ilman mitään varauksia. Heillä oli sama olemus, vaikka Jeesus tosin nöyrästi tyhjensikin itsensä tullessaan vapaaehtoisesti maan päälle ihmisen muodossa. Filippiläiskirje 2:6-8: Joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti.

Huomaa myös, miten Luuk. 1:32 mukaan Jeesusta tullaan erityisesti myös kutsuttaman Korkeimman Pojaksi: ”Ja häntä pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi”. Kävikö tämä toteen? Kyllä se toteutui ja vieläpä erittäin vakuuttavasti.

Aiemmin totesimme, että Jeesus opetti noin 3.5 vuoden ajan.5 Tänä aikana Jumala itse todisti taivaasta Jeesuksen olevan hänen poikansa (Luuk. 1:35; 3:22; 9:35), ja jopa riivaajat tunnustivat Jeesuksen todellisen identiteetin. Luuk. 8:27-28: Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: “Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa.” Näin jopa riivaajat tunnustivat Jeesuksen Korkeimman Pojaksi.

Eikä siinä ollut kaikki. Muista, että muutaman vuoden kuluttua Jeesuksen opetustyön alkamisesta ja erityisesti hänen ylösnousemuksensa jälkeen hänen seuraajiaan oli tuhansittain kaikkialla silloista sivistynyttä maailmaa. Lopulta itse Rooman valtakunta virallisti kristinuskon valtion ainoaksi viralliseksi uskonnoksi. Tämä oli aikamoinen muutos siitä, kun Rooman maaherra Pontius Pilatus ristiinnaulitutti Jeesuksen pääsiäisenä ja keisari Nero katkaisutti apostoli Paavalilta pään. Koko maailma kääntyi ylösalaisin Jeesuksen 3.5 vuoden opetusten ja tekojen seurauksena. Vertaa tätä esimerkiksi siihen, miten islaminuskon Mohammedilla ei ollut 10 vuoden saarnaamisen tuloksena kuin pieni ryhmä seuraajia enimmäkseen yhdessä kaupungissa. Seuraajien määrä tosin alkoi kasvavaan räjähdysmäisesti sen jälkeen, kun Mohammed vaihtoi strategiaa ja alkoi käyttämään väkivaltaa tavoitteidensa saavuttamiseksi.6

Tänäkin päivänä, noin 2000 vuotta Luukkaan kirjoitusten jälkeen, Jeesus tunnetaan kautta maailman ”Jumalan Poikana”. On kuitenkin eri asia, uskovatko ihmiset hänen titteliinsä, mutta siitä lisää hetken päästä.

 

3. Mitä Jeesus tekisi (jakeet 32-33)

Daavidin, hänen Isänsä valtaistuin

Jatkamme eteenpäin jakeessa 32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen.

Tässä kohtaa luemme Jeesuksen suuruuden ja olemuksen seuraamuksista: Ja Herra Jumala antaa hänelle isänsä Daavidin valtaistuimen.

Jeesus tulee siis olemaan kuningas. Daavidin valtaistuimessa on ilmiselvästi kysymys Daavidin liiton lupauksesta, lupaus pojasta, dynastiasta ja ikuisesta hallituksesta (2. Sam. 7: 8-16, erityisesti jakeet 13 ja 16; sekä 1. Kun. 1:48, 2:24 ja Ps. 89:26-29).

Mutta, miksi Luukas kutsuu Daavidia Jeesuksen isäksi? Jeesuksen isähän oli Jumala ja isäpuoli oli Joosef? Jakeesta 27 muistamme, että Jeesuksen isäpuoli oli kuningas Daavidin suvusta ja myöhemmin Luukkaan luvussa 3 tulemme lukemaan myös Marian olleen Daavidin suvusta. Täten kuningas Daavid oli Jeesuksen esi-isä niin äitinsä kuin isäpuolensa kautta. Jeesus olisi siis oikeutettu kruunuun sukujuuriensa puolesta.

Huomaa myös mielenkiintoinen yksityiskohta tässä jakeessa 32. Jeesuksen jumalallisuus mainitaan ennen hänen Daavidin sukupuuhun perustuvaa kuninkuuttaan ja messiaanisuuttaan.7 Jeesuksen messiaanisuus perustuu siihen, että hän on Jumalan Poika. Hän ei voisi olla Messias, ellei hän olisi Jumalan Poika. Se, että Jeesus on Jumalan Poika mahdollistaa sen, että hän voi olla Messias eli kirjaimellisesti pelastajakuningas”.8

Jaakobin huoneen kuningas (jae 33)

Jatkamme ja päätämme jakeeseen 33. Luuk. 1:33: ”Ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.”

Mikä on tämä ”Jaakobin huone”, josta tässä jakeessa puhutaan? “Jaakobin huone” oli perinteinen termi, jota käytettiin kuvaamaan Israelia (2. Moos. 19:3, Jes. 2:5-6, 8:17, 48:1). 1. Moos. 32:28 jakeesta muistamme, että Jaakobin nimi muutettiin Israeliksi. Jaakobilla eli Israelilla oli 12 poikaa. Kaikki juutalaiset nykyäänkin kuuluvat yhteen näistä 12 heimosta, joten “Jaakobin huone” on vain perinteinen tapa puhua Israelin kansasta.

Iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman (jae 33)

Jatkamme eteenpäin jakeessa 33. Luemme, että Jeesus on oleva: kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

Tietyllä tapaa Jumalan valtakunta on tietenkin aina ollut olemassa. Jumala on maailmankaikkeuden suvereeni hallitsija ja maailmanhistorian aikana ei kukaan tai mikään ole ikinä voinut tehdä Jumalan suunnitelmia tyhjiksi. Jumala hallitsee kaikkea jopa tänäkin hetkenä.

Tässä jakeessa on kuitenkin kysymys siitä, miten hänen valtakuntansa saa täyttymyksensä hänen toisessa tulemuksessaan. Hän, joka on ollut ammoisista ajoista lähtien kuningas, perustaa kirjaimellisen valtakunnan, jota hän hallitsee lakiensa voimalla. Jumala ei todellakaan saa tällä hetkellä maailmassa sitä kunniaa ja ylistystä, joka hänelle kuuluu. Mutta tulee aika, jolloin tämä tapahtuu.

Kirjeessään filippiläisille 2:10-11 Paavali kertoo meille, että tulevaisuudessa on aika jolloin: kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

 

4. Maailmankaikkeuden tärkein kysymys

Ja nyt palaamme siihen maailmanhistorian tärkeimpään kysymykseen, josta aiemmin puhuimme: “Kuka on Jeesus? Kenenkä te sanotte minun olevan?”

Tämä on kysymys, johon kaikkien on lopulta vastattava ja yllättäen vaihtoehtoja on vähemmän, kuin mitä alun perin voisi ajatella. Niitä on nimittäin ainoastaan kaksi. Keskitietä ei ole.

Narnia-sarjan kirjoittaja, kuuluisa C.S. Lewis, kuvaa tätä asiaa selvästi, joten lainaan vapaasti hänen tekstiään kirjasta ”Ehyt Elämä”, sivuilta 63 ja 64:

Yritän tässä estää ketään sanomasta sitä todella typerää asiaa, mihin ihmiset usein syyllistyvät:

Olen valmis hyväksymään Jeesuksen suurena moraalisena opettajana, mutta en hyväksy hänen väitettään, että hän on Jumala.”

Emme saisi sanoa näin. Ihminen, joka olisi ollut pelkästään ihminen ja olisi opettanut Jeesuksen tavoin, ei olisi ollut suuri moraalin opettaja. Hän olisi ollut mielisairas eli samalla tasolla kuin ihminen, joka sanoisi olevansa keitetty kananmuna. Tai hän olisi ollut helvetin paholainen. Sinun on tehtävä valintasi. Joko tämä mies oli ja on Jumalan Poika, tai hän oli mielipuoli tai jotakin vielä pahempaa. Voit nimittää häntä pähkähulluksi, voit sylkeä hänen päälleen, voit pitää häntä riivattuna tai voit langeta hänen jalkojensa juureen ja nimittää häntä Herraksi ja Jumalaksi. Mutta älkäämme puhuko sellaista hölynpölyä, että hän oli suuri opettaja. Hän ei tarkoituksella antanut meille sellaista vaihtoehtoa.

Niinpä. Jeesus itse väitti olevansa Jumala. Siksi meillä on valita kahdesta vaihtoehdosta:

1. Jeesus oli kurja mielisairas hullu.

2. Hän oli ja on se, jonka hän väitti olevansa: Jumala

Kuten filippiläiskirjeestä luimme, koittaa aika, jolloin jokainen polvi tulee notkistumaan Jeesuksen nimeen. Sillä ei ole merkitystä, uskooko henkilö Jeesukseen vai ei. Jokainen tulee polvistumaan hänen edessään tavalla tai toisella. Ainoa asia meidän päätettävänämme on, polvistummeko vapaaehtoisesti matkalla taivaaseen vai pakon edessä matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Kaikki polvistuvat, jopa kaikki Jeesuksen kieltäjät ja vihaajat joutuvat polvistumaan. Heidätkin Jumala pistää polvistumaan.

Ja tämä on se maailmankaikkeuden tärkein kysymys, johon jokainen meistä joutuu ennen pitkää vastaamaan. Jeesuksen sanoin: Mutta kuka sinä sanot, että minä olen?

Jos et ole vielä alistunut Jeesuksen herruuden alle, niin älä enää tukahduta totuutta sydämessäsi. Sisimmässäsi tiedät, että Jeesus on Herra, vaikka tämän myöntäminen saattaakin tuntua pelottavalta. Tänään sinulla on vielä mahdollisuus katua syntejäsi ja tunnustaa Jeesuksen herruus. Älä epäröi, sillä huominen tuo tullessaan uudet murheet ja ajatukset ja ajelehdit jälleen kerran etäämmälle Jumalasta. Kadu syntejäsi nyt, kun vielä voit, Pyhän Hengen kutsuessa sinua. Pyydä Jumalalta armoa sen vielä ollessa mahdollista!


Aamen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20).

Lisää saarnoja osoitteessa www.maallikkosaarnaaja.com

1

Immanuel tarkoittaa kirjaimellisesti ”Jumala kanssamme”. Lisää aiheesta englanninkielellä: https://www.gotquestions.org/Immanuel-Jesus.html

7

Jesus’ regal Davidic connection is the basic christological starting point for Luke’s presentation of the person of Jesus. The concept of David’s throne is mentioned again by Luke in the crucial enthronement declaration of Acts 2:30, where Peter describes the resurrection-ascension as pointing to the rule of Jesus, the Lord-Messiah. Cf. Joseph A. Fitzmyer, The Gospel According to Luke