Johdanto

 

Viime kerralla pääsimme Marian kiitosvirren loppuun jakeessa 1:55. Nyt teksti ohjaa huomiomme takaisin Johannes Kastajaan ja hänen vanhempaansa.

Luuk 1:56 Ja Maria oli hänen tykönänsä (Elisabetin) noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.

Luuk. 1:57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.

Luuk. 1:58 Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.

Luuk. 1:59 Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.

Luuk. 1:60 Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. 

Luuk. 1:61 Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi”. 

Luuk. 1:62 Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. 

Luuk. 1:63 Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät.

Luuk. 1:64 Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.

Luuk. 1:65 Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; 

Luuk. 1:66 ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?”  Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.

 

Aloitetaan tänään asettamalla näyttämö juuri lukemallemme tekstille.

Päämäärämme: Näemme, miten Jumalan toteuttaessa lupauksiaan, hän samanaikaisesti vaikuttaa meidän lastensa elämässä erinäisten koettelemusten kautta omaksi eduksemme ja hänen kunniakseen.

 

Pääosissa:

  • Jumala, maailmankaikkeuden kaikkivoipa luoja
  • Elisabet ja Sakarias, Johannes Kastajan vanhemmat
  • Sakariaan ja Elisabetin naapurit ja sukulaiset

 

Päivämäärä: Noin 5 eKr.[1]

Sijainti: Juudean vuoristoalue, joka sijaitsee Jerusalemin lähistöllä Israelissa. Israel oli tässä vaiheessa osa Rooman valtakuntaa.

 

 

 

Maria palaa kotiinsa ja Johannes Kastajan syntymä (j. 56-57)

Luuk 1:56 Ja Maria oli hänen tykönänsä (Elisabetin) noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.

Luuk. 1:57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.

Jakeessa 1:36 luimme Elisabetin olleen kuudennella kuukaudella raskaana, Marian mennessä tapaamaan häntä. Nyt jakeessa 56 luemme, että Maria oli Elisabetin tykönä 3 kuukautta, kunnes palasi takaisin kotiinsa. Tämä tuo Elisabetin yhdeksänteen raskauskuukauteen, joka on tyypillisen raskauden pituus.

Seuraavasta jakeesta 57 käy ilmi, että Elisabet synnytti Marian lähdettyä. Monet ovat ihmetelleet, miksi Maria lähti ennen kuin Elisabet synnytti. Voitko arvata syyn Marian lähtöön ennen Johannes Kastajan syntymää? Teksti ei kerro meille suoraan syytä. Tämänpäiväisistä jakeista käy kuitenkin ilmi, että Elisabetin naapurit ja sukulaiset osallistuivat aktiivisesti synnytyksen jälkeisiin tapahtumiin. Muistamme myös jakeen 36 perusteella Marian ja Elisabetin olleen sukulaisia keskenään. Täten jotkut Elisabetin sukulaisista, jotka tulivat tapaamaan häntä, olisivat olleet myös Marian sukulaisia. Muista, että tässä vaiheessa tekstiä Maria oli itse vähintään 3 kuukautta raskaana ja tämä saattoi alkaa näkymään hänen vatsastaan. Maria ei kuitenkaan ollut naimisissa, ja naimaton raskaana oleva nainen oli suuri tabu noina aikoina. Kaikki nämä tosiasiat mielessä pitäen olisi täysin ymmärrettävää, miksi Maria lähtisi Elisabetin luota, ennen kuin Elisabetin onnittelijat saapuisivat. Marian lähdön jälkeen, jakeessa 57, Elisabet synnytti pojan, Johannes Kastajan.

 

Annettu lupaus toteutuu (j. 58)

Luuk. 1:58 Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.

Elisabetin naapurit ja sukulaiset kuulivat, että Jumala oli osoittanut suurta laupeutta, eli hyvää tahtoa, Elisabetia kohtaan. Eli, vanha hedelmätön nainen tuli raskaaksi ja synnytti terveen pojan. Muistatko keille Jumala tyypillisesti osoittaa suurta laupeutta? Edellisessä saarnassa, tutkiessamme Marian kiitosvirttä, luimme jakeessa 50 seuraavasti: Ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Ja muistatko, mitä Jumalan ”pelkääminen” tarkoittaa? Ennen kaikkea, se tarkoittaa parannuksen tekoa ja elämämme alistamista hänelle. Tämä tulee ilmi pyrkimyksestämme olla kuuliaisia Jumalalle elämässämme. Jumalan pelkääminen saattaa alkaa pelolla tuomiota kohtaan, mutta kun ihminen tulee Jumalan lapseksi, tämä negatiivinen ikävä pelko muuttuu sen jälkeen hyvänlaiseksi kunnioittavaan pelkoon, jota saatamme esim. tuntea hyvää valmentajaa, lääkäriä tai vanhempia kohden. Tämä kunnioittava pelko Jumalan ominaisuuksia, luonnetta ja mahtavuutta kohden, saa meissä aikaan halun olla kuuliaisia hänelle.

Jakeen 1:6 mukaan Elisabet ja hänen miehensä Sakarias olivat hurskaita, eli hyvää tarkoittavia, Jumalan edessä noudattaen hänen käskyjään. He olivat Jumalaa pelkääväisiä. Tämä ei tietenkään tarkoita heidän olleen synnittömiä, vaan että he pyrkivät olemaan tottelevaisia Jumalan käskyille.

Jumala osoitti heille nyt suurta laupeutta, antaen heille lapsen näin vanhalla iällä. Elisabetin naapurit ja sukulaiset tulivat odotetusti iloitsemaan hänen kanssaan. Enkelin profetoi tämän aikaisemmin jakeessa 14: Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.  Nyt tämä ennustettu ilonpito oli alkanut ainakin osittain.[2] Vaikka väkijoukko ei varmankaan ymmärtänyt Johanneksen roolin täyttä roolia pelastushistoriassa, Herran käsi, eli voima, oli tilanteessa kuitenkin ilmeinen ja ihmiset iloitsivat.

Miten on oma laitasi? Minkälaisista asioista sinä iloitset? Ovatko Jumalan voima ja teot, menneet ja tulevat, mukana kuviossa? Milloin olet viimeksi iloinnut siitä, mitä Jumala on tehnyt tai tekee itsesi tai muiden elämässä? Oletko koskaan iloinnut siitä, miten sinusta on tullut enempi Jeesuksen kaltainen vastoinkäymisten kautta tai siitä, miten Jumala asetti sinut vaikeaan tilanteeseen, jotta lopettaisit jonkin tietyn synnin? Mitä vastauksesi näihin kysymyksiin paljastaa sinusta? Mitä asiat, jotka yleensä saavat sinut iloitsemaan, todistavat sinusta? Ne osoittavat, millaisia ​​asioita arvostat sydämessäsi. Vastauksesi osoittavat, mikä on sinulle tärkeää elämässä. Onko se Jumala, muiden hyvinvointi vai pelkät itsekeskeiset tai materiaaliset asiat? Jokainen tutkikoon omaa sydäntänsä.

 

Johanneksen nimeäminen: Mahdollisuuksia Kuuliaisuuteen (j. 59-63)

Luuk. 1:59 Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.

Luuk. 1:60 Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: “Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes”. 

Luuk. 1:61 Niin he sanoivat hänelle: “Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi”. 

Luuk. 1:62 Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. 

Luuk. 1:63 Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: “Johannes on hänen nimensä”. Ja kaikki ihmettelivät.

 

Kuuliaisuus: Ympärileikkaus Kahdeksantena Päivänä

Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta. Tiedätkö mikä oli ympärileikkauksen tarkoitus? Eivät he huvin vuoksi leikelleet poikien sukupuolielinten ympäriltä palaa ihoa pois. Ympärileikkaus oli ainutlaatuinen merkki siitä, että Jumala oli asettanut henkilön erilleen itselleen. Ihon palan erottaminen kehosta, oli päivittäinen visuaalinen muistutus siitä. Se oli vaatimus kaikille Aabrahamin jälkeläisille, osoituksena Jumalan uskollisuudesta, ja muistutus siitä päivästä, jolloin Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa (1. Moos. 17:9-14). Ympärileikkaus toimi myös kansallisena identiteettinä. Ympärileikkaus 8. päivänä merkitsi osallistumisesta Aabrahamin liittoon ja oli täten osa henkilön tahratonta juutalaista perintöä. (Fil. 3:5). Päivittäisessä elämässä se loi velvollisuuden elää Vanhan testamentin lain mukaan (Gal. 5:3), josta tuli muistutus monta kertaa päivässä, henkilön käydessä hädällä, ja sitten nähdessään tuon puuttuvan ihon palan kehossaan. 3. Moos. 12:3 virallisti ympärileikkauksen juutalaiseen seremonialliseen lakiin. Tavallisesti leikkauksen suoritti pappi tai talonisäntä.[3] Perhe ja ystävät tulivat todistamaan seremoniaa.

Joku saattaa nyt ihmetellä, että miksi pala ihoa oli poistettava nimenomaan miehen seksuaalisesta elimestä. Miksi sitä ei olisi voitu poistaa muualta kehosta tai miksi Jumala määräsi tämän nimenoman miehille eikä naisille? Raamattu ei kerro, mutta ehkä kaikella tällä oli jotain tekemistä sen kanssa, kuinka perimme perisynnin Aatamin siemenen kautta (Room. 5:12), lisääntymisen kautta. Ehkä ympärileikkaus, jossa palanen ihoa poistetaan, symboloi kuinka Jumala poistaa tämän synnin, jonka olemme perineet olemalla osa Aatamin jälkikasvua? Tai ehkä ihon poistamisen syynä nimenomaan miehen seksuaalinen elimestä oli, että Jumala halusi siunata juutalaiset terveyshyödyllä. Naisilla, jonka kumppani on ympärileikattu, on pienempi todennäköisyys sairastua sukupuoliyhteyden kautta. Tämä päti erityisesti menneinä aikoina, jolloin henkilökohtainen hygienia ei ollut samalla tasolla kuin nyky-yhteiskunnassamme.[4]

 

Pitäisikö meidän vielä nykyäänkin pitää kiinni ympärileikkauksesta ja muista Vanhan testamentin käskyistä?

Joku saattaa kysyä, miksi kristityt eivät ympärileikkaa nykyäänkin, jos Jumala sitä kerran vaati Vanhassa testamentissa. Olemme tietenkin vapaita suorittamaan ympärileikkauksia nykyäänkin, esimerkiksi terveydellisistä syistä. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä sitä uskonnollisista syistä. Ympärileikkaaminen kuten myös monet muut Vanhassa testamentin käskyt, esim. rajoitukset sianlihan, katkarapujen ym. ruokien syömisen suhteen; eri kankaiden sekoittaminen keskenään vaatetuksessa, temppeliuhraukset ym. olivat osa juutalaisille annettua seremonialaista lakia.[5]

Esimerkiksi käsky olla sekoittamatta eri kankaita keskenään vaatetuksessa symboloi puhtautta ja erilleen asettamista. Tämä oli päivittäin visuaalinen muistutus siitä, että Jumala oli asettanut juutalaiset erilleen itselleen, ja heidän piti pysyä erillään pakanakansojen epäjumalienpalvonnan kulttuureista. Rajoitukset erinäisten ruokien suhteen myös auttoivat juutalaisten erillään pysymisessä.

Nykypäivänäkin, yhdessä syöminen on iso osa sosiaalista kanssakäymistä. Se on kuitenkin vaikeampaa jonkun kanssa, jolla on rajoitettu ruokavalio ja lisäksi he jopa pukeutuvat oudosti.

”Sattumoisin”, monet juutalaisilta rajoitetuista ruuista välittävät myös eniten sairauksia. Aivan kuten ympärileikkauksen suhteenkin, he saivat terveydellisiä etuja rajoitetun ruokavalionsa kautta erityisesti aikana, jolloin modernit puhdistusmenetelmät ja jääkaapit eivät olleet käytössä.

Mitä tulee temppeliuhrauksiin, ne viittasivat tulevaan lopulliseen uhraukseen, täydelliseen uhrikaritsaan, joka tekisi temppeliuhraukset tarpeettomiksi: Jeesuksen Kristuksen uhraukseen ristillä. Laki viittasi Jeesukseen, ja Jeesus tuli ja täytti sen (Room. 10:4). Merkit ja symbolit ovat jääneet tarpeettomiksi, sillä nyt meillä on Jeesus, johon kaikki merkit ja symbolit viittasivat. Näin ollen voimme syödä tai olla syömättä mitä haluamme, sekoittaa tai olla sekoittamatta kankaita, ja pitää sapattia tiettynä päivänä, tai olla pitämättä sitä. Kuten Room. 14:6 sanoo: Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

Toisin sanoen, teimmepä mitä tahansa, meidän pitäisi tehdä se Herran kunniaksi, ja tämä saattaa näyttää erilaiselta kunkin kulttuurin, taustan, persoonallisuuden ym. mukaan. Näissä asioissa, joissa Raamattu ei ota kantaa suuntaan tai toiseen, meidän tulee aina tehdä omantuntomme opastuksen mukaan.

Meidän on myös vältettävä painostamasta muita tekemään asioita omien mieltymyksiemme mukaan, jos niin tekeminen loukkaisi heidän omatuntoaan. Kol. 2:16-17 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (katso myös Room. 14:6)

Oletko koskaan mielessäsi tuominnut jotakuta ja ajatellut, että he eivät ole yhtä pyhiä kuin sinä, koska menettelevät eri lailla esim. syömisen, juomisen tai sapatinpidon suhteen? Raamattu tuomitsee tämänlaisen ajattelun. Huomaa, että tämä Raamatun antama vapaus esim. syömisen ja juomisen suhteen ei tietenkään koske määriä. Ylensyönti ja -juonti, tai mikä tahansa väärinkäyttö, on tietenkin syntiä (1. Kor. 6:12).

Seremonialliset lait eivät koske meitä nykypäivän suomalaisia, koska ne olivat merkkejä ja symboleja, jotka osoittivat Jeesukseen, ja Jeesus on tullut. Tosin moraalisen lain osat, jokainen kymmenestä käskystä sapatin noudattamista[6] lukuun ottamatta, toistetaan Uudessa testamentissa.

 

Täydellinen ratkaisu mahdottomaan lakiin

Eräs syy, jonka takia Jumala alun perin antoi ihmiskunnalle moraalisen lain, oli osoittaa, että emme voi noudattaa sitä.  (Room. 3:10, 19-20). Rakastatko Jumalaa kaikesta sydämestäsi, sielustasi, voimastasi ja mielestäsi (Luuk. 10:27)? Tiedän, että näin ei valitettavasti ole omalla kohdallani. Joka kerta kun teen syntiä, nostan omat haluni ja himoni Jumalaa korkeammalle sijalle. Joka kerta kun teen syntiä, Jeesus joutui kärsimään enemmän ristillä. Siitä päivästä alkaen, jolloin Jumala antoi moraalisen lain Moosekselle, ihmiskunnalla oli yli 1,000 vuotta aikaa esitellä henkilö, joka voisi noudattaa kyseistä lakia. Jopa kuuluisat kreikkalaiset filosofit olivat toivottomia lain edessä, kaikesta heidän intellektuellista ja nokkeluudestaan huolimatta.  Mutta Jumalan laki kuitenkin saavutti tavoitteensa: Se näytti ihmiskunnalle meidän kertakaikkisen syntisyytemme ja toivottoman orjuutemme sille. (Room. 8:7). Mutta meidän toivottomuutemme keskelle ilmestyi pelastaja. Hän teki sen, joka vaikutti mahdottomalta. Hän teki sen, mitä kukaan muu historiassa ei ole koskaan tehnyt: Hän noudatti lakia, sataprosenttisesti! Hän täytti sen! Ja hän hyvittää tämän meidän tilillemme, jos haluamme! Täten Jumalan silmissä näytämme lain noudattajilta, koska Jeesus noudatti sen puolestamme. Tämä tietysti koskee vain niitä, jotka tunnustavat tarvitsevansa pelastajaa ja hyväksyvät Jeesuksen Vapahtajanaan ja elämänsä Herrana. Muut saapuvat tuomion päivänä Jumalan eteen omalla olemattomalla vanhurskaudellaan, joka tuomitsee heidät oikeudenmukaisesti iankaikkiseen tuomioon.[7]

 

Johanneksen nimeäminen: Elisabetin tottelevaisuus koetuksella

Ympärileikkauksen yhteydessä Elisabetin naapurit ja sukulaiset halusivat nimetä Elisabethin lapsen, ja he halusivat nimetä hänet nimenomaan Sakariaan mukaan.

Luuk. 1:59 Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.

Tekstistä saa sen käsityksen, että tämä väkijoukko, naapurit ja sukulaiset, olivat jo keskenään päättäneet nimetä lapsen Sakariaaksi. (vertaa Ruut 4:17). Kenties he halusivat antaa vanhalle Sakariaalle tämän kunnianosoituksen, pienen ilon pilkahduksen hänen masentavan kuuromykkyyden keskelle.[8] Mutta Elisabet oli tätä ajatusta vastaan ja vastasi jyrkästi: ”Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes.” Elisabetin kieltäytyminen ei kuitenkaan käynyt tämän hyvätahtoisen väkijoukon järkeen. He protestoivat, sanoen: Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi”.  Toisin sanoen: “Jos et Elisabet haluat evätä mieheltäsi tämän kunnian lapsen nimen suhteen, niin valitse ainakin jonkin toisen sukulaisen nimi kulttuurimme ja perinteidemme mukaan.

Miksi Elisabet penäsi nimen Johannes perään? Oliko hän vain itsepäinen vai oliko syy toinen? Jakesta Luukas 1:13, muistamme että enkeli, joka ilmestyi Sakariaalle, käski häntä nimeämään lapsen Johannekseksi. Sakarias oli todennäköisesti myös kertonut Elisabetille tästä. Yleensä lapsen nimi on sellainen asia, josta pariskunta keskustelee. Elisabet olisi tietenkin voinut antanut periksi ystäviensä painostukselle pitää kiinni sen aikaisista yhteiskunnallisista normeista lasten nimeämisen suhteen. Eihän lapsen nimi nyt ole mikään maailman asia vai onko?

Johanneksen kohdalla hänen nimensä liittyi hänen elämäntarkoitukseensa. Hepreankielellä nimi tarkoittaa: “Jumala on osoittanut suosiota” tai “Jumala on armollinen”. Messias, josta Johannes ilmoitti ja jota kohti hän osoitti, on armollinen. Jumala on armollinen, koska hän ylipäätänsä lähetti Messiaan. Sakarias taas tarkoittaa ”Jumala muistaa lupauksensa” ja Elisabet ”Jumala on uskollinen”. Puhumattakaan Jeesuksesta, mikä tarkoittaa, ”Jumala pelastaa”. Näiden verrattomien nimien kautta näemme Jumalan koko pelastus suunnitelman. Nyt ymmärrämme paremmin, miksi nimi ”Johannes” oli tärkeä. Puhumattakaan siitä, että jos Jumala käskee sinua tekemään jotain, se on parempi tehdä, koska tottelevaisuus on tärkeä asia hänelle. Elisabet totteli. Miten on oma laitasi? Miten yleensä toimit, kun ryhmäpaine yhteen törmää Jumalan tahdon kanssa? Mikä on sinulle tärkeämpää, kuuliaisuus Jumalalle tai mitä ihmiset ajattelevat, kuuliaisuus Jumalalle tai omat halusi ja toiveesi? Jumala sallii, jollei hän jo ole, sinun joutua näihin ristiriitaisiin tilanteisiin, näyttääkseen sinulle sydämesi sisällön. Rukoile voimaa toimia oikein. Hän vahvistaa sinua. Hänen tarkoituksensa on tehdä sinusta kuuliaisempi ja enemmän Jeesuksen kaltaisen, ja tämä tapahtuu usein koettelemusten kautta.

 

Johanneksen nimeäminen: Sakariaan tottelevaisuus koetuksella

Koska Elisabet ei taipunut väkijoukon tahtoon Johanneksen nimeämisen suhteen, ja hänen valintansa tuntui epäloogiselta, väkijoukko vetosivat Sakariaaseen. Luuk. 1:62 Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.  Ehkä he luulivat Elisabetin toimivan tässä asiassa huonona vaimona, ja epäilivät hänen olevan valitsemassa nimeä ilman Sakariaan suostumusta. Ehkä he ajattelivat, että koska Sakarias oli kuuromykkä,[9] hän ei ollut täysin tietoinen tilanteesta ja Elisabetin aikeista nimen suhteen. Joten väkijoukko ei ottanut Elisabetia kuuleviin korviinsa, vaan kääntyi Sakariaan puoleen.

Oletko muuten huomannut, miten tässä Luukkaan ensimmäisessä luvussa, Sakarias on ollut täysin syrjäytettynä tapahtumien kulusta, hänen jakeessa 18 ilmenevässä epäuskosta lähtien, jossa hän epäili Jumalan lupausta? Siitä lähtien tapahtumat ovat keskittyneet Mariaan ja Elisabetiin. Mutta nyt, Sakarias tekee paluun näyttämölle. Hänelle annetaan toinen mahdollisuus kuuliaisuuteen.

Mitä hän meinaa tehdä? Taipuuko Sakarias väkijoukon toiveisiin, Jumalan ohjeistamasta nimestä välittämättä? Aikooko hän olla kuulematta Jumalan aiempaa ohjeistusta lapselle annettavan nimen suhteen? Sakarias on väkijoukon tahdon paineen alla. Lisäksi, väkijoukon aikomukset ovat hyvät. He vain yrittävät kunnioittaa Sakariasta. Ei olisi kohteliasta olla kuulematta heitä. Vai onko Sakarias kuuliainen Jumalalle tällä kertaa, luottaen häneen. Jännitys kasvaa! Käyttäen kirjoitustaulua, todennäköisesti puutaulua, jossa oli kerros vahaa päällä,[10] Sakarias vahvisti, mitä Elisabet oli jo sanonut: ”Johannes on hänen nimensä” Huomaa, miten Elisabeth oli sanonut aiemmin: ”Hänen nimensä on oleva Johannes”, kun taas Sakarias sanoi ”Johannes on hänen nimensä. Näyttää siltä, ​​että Sakarias oli jo mielessään antanut nimen lapselleen. Nyt väkijoukko puolestaan joutui ihmetyksen valtaan. He ihmettelivät Elisabetin ja Sakariaan vastustusta heidän pyrkimyksiään Sakariaan kunnioittamista kohden. He ihmettelivät, kuinka Sakarias poikkesi perinteistä ja vahvisti tämän epätavallinen nimen ”Johanneksen”.

 

Johanneksen nimeäminen: Tottelevaisuuden Seuraukset (j. 64-66)

 

Kuritus Päättyy

Tällä kertaa Sakarias ei reputtanut. Mistään epäröinnistä ei ollut merkkiäkään, vain hyvin selkeä: ”Johannes on hänen nimensä”

Ehkä aiemmin jakeessa 20, jossa Sakarias epäili Jumalaa Johanneksen syntymän suhteen, Jumala oli nimenomaan sallinut tuon tilanteen, tietäen Sakariaan reputtavan uskossaan. Ehkä Jumala armossaan oli antanut Sakariaan reputtaa tuossa ensimmäisessä tilanteessa, kun hän ei uskonut enkelin sanomaa, niin että kun tuli tämä toinen tilanne, jossa oli suuremmat panokset, Johanneksen nimeäminen, hän ei reputtaisi. Armoa armon päälle! Saatat itsekin muistaa samantapaisia tilanteita omasta menneisyydestäsi. Jumala näytti sinulle puutteesi koettelemuksen kautta, jossa oli vähemmän vaakalaudalla, niin että sitten läksysi oppineena läpäisit jälkeenpäin paljon vaikeamman koettelemuksen.

Mitä luulet tapahtuneen sen jälkeen, kun Sakarias vahvisti lapsensa nimen Johannekseksi? Sakariaan kuuromykkyys poistui SAMALLA HETKELLÄ!

 

Luuk. 1:64 Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.

 

Kirkkoraamattu 38 sanoo ”kohta hänen suunsa aukeni”, mutta 1992 versio kääntää tekstin paremmin, sanomalla ”samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin.” Näin tekstin kääntävät myös englanninkieliset ESV ja NIV käännökset.

Jumala ei anna meidän olla koettelemuksessa tai kurinpidon alaisena hetkeäkään kauemmin, kuin mikä on omaksi parhaaksemme (Room. 8:28). Tämä lupaus pätee hänen lapsiinsa, uskoviin. Jos olet uskovainen, voit luultavasti nyt jälkeenpäin nähdä Jumalan tarkoituksen monessakin menneisyytesi koettelemuksessasi. Todennäköisesti myös huomaat, että koettelemus päättyi heti sen jälkeen, kun se oli saavuttanut tarkoituksensa hengellisen kasvusi suhteen. Ehkä sen tarkoitus oli saada sinut vedettyä pois jonkin tietyn synnin pauloista (Ps. 119:67), lisätä uskoasi ja luottamustasi Jumalaan, tai muovata sinua enemmän Jeesuksen kaltaiseksi (Room. 8:29). Tai ehkä olet juuri nyt koettelemuksessa. Jos olet Jumalan lapsi, usko että kaikki, jopa kaikkein vaikeimmatkin asiat, joiden tarkoitusperiä et tällä hetkellä ymmärrä, ovat parhaaksesi eivätkä kestä sekuntiakaan kauemmin kuin mikä on parhaaksesi. Hepr. 5:8 mukaisesti, Jeesus itse oppi kuuliaisuutta sen kautta, ”mitä hän kärsi”. Muista kuitenkin, että joskus koettelemukset kestävät kauan. Joosef oli syyttömänä vankilassa useita vuosia. Mooses ja israelilaiset olivat erämaassa 40 vuotta. Muista vain, että Jumala ei koskaan rasita lapsiaan yli voimiemme (1. Kor. 10:13). Hän antaa tarvittavan armon pysymään lujana koettelemusten keskellä, jos luotat häneen (2. Kor. 12:9).

Joten mitä tapahtui Sakariaalle sen jälkeen, kun hän ryhmäpainostuksesta huolimatta kuuliaisesti nimesi lapsensa Johannekseksi? Välittömästi, Sakariaan uskon ja kuuliaisuuden jälkeen, hän pystyi puhumaan. Sakariaan koettelemuksen aika sekä häneen kohdistuva kurinpito eivät kestäneet hetkeään pidempään kuin oli tarpeen.

Sakarias on hyvä muistutus meille siitä, että jopa kaikkein uskollisimpienkin ihmisten usko voi olla puutteellinen, ja täten kehityksen tarpeessa. Muista, miten Sakariaan hurskaus sai erityisen maininnan jakeessa 6, mutta sitten hän ei kuitenkaan luottanut lupaukseen, jonka Jumala lähetti hänelle enkelin välityksellä. Mutta nyt hän luotti paremmin siihen, että Jumala toteuttaa lupauksensa – mikä on myös tärkeä opetus epäilevälle Teofilukselle (1:4), jolle Luukas on tämän kirjeensä osoittanut (Luuk 1:3).

 

Jumalaa Kiitetään

Sakariaalla oli ollut useita hiljaisia kuuromykkä​-​kuukausia pohtia kaikkia niitä asioita, joista enkeli oli aiemmin hänelle ilmoittanut. Mikä oli luonnollisesti hänen ensimmäinen tekonsa sen jälkeen, kun hän Johanneksen nimettyään, sai äänensä ja kuulonsa takaisin? Hän kiitti Jumalaa. Jae 64: ”Ja hän puhui, kiittäen Jumalaa”.[11]

 

Jumalaa Ylistetään

Miten väkijoukko reagoi, kaiken muun lisäksi, joka oli jo tapahtunut, Sakariaan saadessa välittömästi puhekykynsä takaisin?

Luuk. 1:65 Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; 

Luuk. 1:66 ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: “Mikähän tästä lapsesta tulee?”  Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.

Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille. Mikä aikaansai tämän pelon? Havahtuminen siihen, että Jumala oli tilanteessa aktiivisesti mukana, erityisen läsnäolon, suosion, voiman, suojelun ja ohjauksen kautta. Ihmiset ymmärsivät, että jotain erikoista oli tekeillä, ja tämä tuotti heissä kunnioituksen sekaista pelkoa. Luukas tiivistää tämän sanomalla: ”Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa” (Johanneksen).” Teksti antaa ymmärtää, että kaikki nämä hengelliset tapahtumat yhdessä saivat ihmisissä aikaan eräänlaisen kunnioituksen sekaisen pelon.[12] Heillä oli edessään:

  • Pariskunta, joka piti olla liian vanha saamaan lapsia.
  • Lapsi, jolla oli aivan erityinen nimi.
  • Kuuromykkä pappi, joka nimettyään lapsensa, puhkesi kiittämään Jumalaa.

Näin ollen kysymys ihmisten mielissä ei ollut ”Kuka tästä lapsesta tulee”, vaan pikemminkin: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?”[13] Mikä hänen roolinsa on Jumalan suunnitelmissa? Miten Jumala meinasi toimia tämän lapsen kautta? Johannes ei ollut itsessään tärkeä, vaan pikemminkin hänen tehtävänsä oli tärkeä, valmistaa kansa Jeesusta varten.

Jakeen 65 mukaan, koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista.  Se osoittaa, kuinka suuren vaikutuksen nämä tapahtumat tekivät. Niistä puhuttiin ympäri kaupunkia, ja kauempanakin, eikä ainoastaan juoruilevassa tarkoituksessa. Ihmiset myös mietiskelivät kaiken tapahtuneiden merkitystä (vertaa Mariaan Luuk. 2:19, 51). Johannes Kastajan maine alkoi levitä heti hänen syntymästään alkaen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Johannes Kastaja mainitaan myös kuuluisan historioitsijan Josephus Flaviuksen historiankirjoituksissa. Josephus oli Rooman keisari Vespasianuksen virallinen tulkki ja Keisari Tituksen neuvonantaja.[14] Kristinuskon perustamisen alkuvaiheiden tapahtumat olivat yhteiskunnallisesti merkittäviä heti alusta lähtien.[15]

 

Vaikeudet ja koettelemukset Jumalan lupausten keskellä, toimivat meidän hyväksemme ja hänen kunniakseen!

Jumalan lupausten ja suunnitelmien käydessä toteen, ne toimivat samanaikaisesti hänen lastensa, meidän, parhaaksemme, ja tekevät meistä enemmän Jeesuksen kaltaisia.

Sarkariaalle ja Elisabetille oli luvattu lapsi. Se tapahtui. Heille oli luvattu iloa ja riemua Johanneksen syntymän johdosta (Luuk. 1:14). Se tapahtui. Tämä ilo oli varmasti erityisen suurta sen johdosta, että Jumala oli osoittanut niin suurta armoa ja suosiota Elisabetia kohtaan, kun hän sai niin vanhana ensimmäisen lapsensa. Ja Jumala sai tästäkin tapahtumasta kunniaa ja ylistystä. Juuri tämänlaisista asioista meidänkin tulisi ensisijaisesti iloita, asioista, joista Jumala saa kunniaa ja ylistystä.

Eikä iloitseminen ja Jumalan ylistäminen loppunut tähän. Sakariaalle oli luvattu, että hän saa äänensä takaisin. Se tapahtui. Enkelin alun perin ilmoittaessa Sakariaalle Johanneksen tulevasta syntymästä, Sakarias reputti uskossaan ja hän sai kurinpalautusta kuuromykkyyden kautta. Mutta kurituksensa kautta hänen luottamus ja kuuliaisuus kasvoi. Hän hyväksyi Jumalan lupauksen siitä, että hänen kurinpalautus päättyisi asetettuna aikana, ja hän oli täysin kuuliainen Johanneksen nimeämisen suhteen, vastoin sen aikaista kulttuuria, tapoja ja ryhmäpainetta. Ja mitä tapahtui heti Sakariaan tottelevaisuuden jälkeen? Hänen koettelemus päättyi, Jumalaa ylistettiin, ja Jumalan pelko valtasi ihmiset heidän ympärillään.

Jumalan lupaukset ja suunnitelmat käyvät toteen. Samanaikaisesti hän toimii kulisseissa tehdäkseen sinusta enemmän Jeesuksen kaltaisen. Sinäkin joudut koettelemuksiin ja vastoinkäymisiin. Joskus ne ovat lyhyitä, joskus ne ovat pitkiä, mutta ne eivät kestä hetkeäkään pidempään kuin on tarve. Ja sinun ja muiden huomatessa Jumalan työskentelevän elämässäsi, hän saa ylistystä mahtavuudestaan ​​ja armostaan.

Olkaamme kiitollisia Jumalalle hänen suurimmasta armostaan, jonka hän on osoittanut meille, hänen suurimmasta lupauksestaan, jonka hän on täyttänyt, lupauksesta, johon kaikki vanhan Testamentin merkit ja symbolit viittasivat kohti: Jeesuksesta Kristuksesta. Hän täytti moraalisen lain, jota emme itse pysty syntisinä täyttämään. Hän antaa lepoa kaikille, jotka tulevat hänen luokseen. Jos et ole vielä katunut syntejäsi ja alistanut elämääsi Jeesuksen vallan alle, niin tänään voi olla sinunkin pelatuksesi päivä!

Jumala siunatkoon sinua ylenpalttisesti rakas lukija!

 

Lisää saarnoja osoitteessa www.MaallikkoSaarnaaja.com

 

 

 

 

 

 

[1]     https://en.wikipedia.org/wiki/Date_of_birth_of_Jesus Huomaa, että Jeesus ja Johannes syntyivät noin 6 kuukautta toisistaan (Luuk. 1:36 1:36),

[2]     Tämä ilo Johanneksesta on jatkunut hänen syntymisestään asti. Esimerkiksi, jopa tänään me Jumalan lapset olemme iloisia Johanneksen syntymästä ja siitä, miten Jumala käytti häntä voimallisesti!

[3]     Lisää ympärileikkauksesta (englanniksi): https://www.gotquestions.org/circumcision.html

[4]     http://www.aidsmap.com/Medical-male-circumcision-for-HIV-has-benefits-for-women-too/page/3159979/;  https://www.health-e.org.za/2012/10/08/male-circumcision-benefits-women-too/

[5]     https://www.gotquestions.org/Suomi/kristitty-laki.html; https://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-ruoka.html; http://raapustus.net/?id=103

[6]     https://www.gotquestions.org/Suomi/sapatti-lauantai-sunnuntai.html; Sapatin noudattamisestakin on etu ihmiselle sen suhteen, että lepää seitsemän päivän välein, oli se sitten lauantai, sunnuntai, tai jokin muu päivä. Kol. 2:16-17 mukaan meidän ei tule tuomita ketään päivästä, jona hän pitää tai ei pidä sapattia.

[7]     https://www.gotquestions.org/Suomi/helvetti-todellinen-ikuinen.html

[8]     The motivation for doing so here is the affliction of Zechariah, rather than general custom. [WBC] Nolland, J. (2002). Luke 1:1–9:20 (Vol. 35A, p. 79). Dallas: Word, Incorporated.

[9]     Ἐνένευον refers to communication with a deaf person. Certainly, if Zechariah could be addressed, why go to the trouble of signing the question to him? Also, the word κωφός can mean both deaf and mute and if he was not deaf, the people would not have bothered gesturing to him [BECNT]. Thus, it appears that in addition to the muteness mentioned in 1:20, he was also deaf.

[10]    Πινακίδιον (pinakidion) describes a wood tablet covered with wax (Danker 1988: 46; Plummer 1896: 37.

[11]    Whether this praise is distinct from the Benedictus or serves as an initial introduction to it is not clear. [BECNT]

[12]    See also Luke 5:26, 7:16, 8:37; Acts 2:43, 5:5 [WBC]

[13]    Katso myös Joh. 3:15.

[14]    https://fi.wikipedia.org/wiki/Josephus; https://en.wikipedia.org/wiki/Josephus

[15]    [WBC]