Saarna – Isä Meidän rukous Osa 10

SAARNA: Isä meidän -rukous, Osa 10

…niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

(Matt. 6:12, Luuk. 11:4)

Johdanto

Saarna: Viime kerralla otimme käsittelyyn tekstin: ”ja anna meille meidän syntimme anteeksi,” ja tänään jatkamme tekstillä: ”niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Edellisestä saarnasta muistamme, että nämä sanat eivät kuitenkaan varsinaisesti esiinny Raamatussa siinä muodossa, jossa olemme ne Isä meidän -rukouksessa tottuneet sanomaan.

Matteuksen Isä meidän- rukouksessa luemme seuraavasti:

Matt. 6:12: ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; ja Luukkaassa luemme, Luuk. 11:4: ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme;

Muistamme myös viime kertaisesta saarnasta, että sanaa ”velka” käytetään tässä kohtaa synonyymina synnille. Raamatussa Matteuksen ja Luukkaan versiot Isä meidän -rukouksesta opetettiin eri paikoissa ja eri aikaan, joten ei ole ihme, että sanat ovat hieman erilaiset, vaikka opetuksen ydin on sama. Muistakaa, että Isä meidän -rukous on rukouksen runko, jonka Jeesus opetti vähintään kahdessa eri yhteydessä ja ehkä jopa useammin.

 

Jumalan anteeksiannon ehto

Teksti, jota käsittelimme edellisessä saarnassa: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi,” on siitä mielenkiintoinen pyyntö, että se on ainoa pyyntö Isä meidän -rukouksessa, johon on lisätty ehto: ”…sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme;” Pyydämme syntejämme anteeksi ja odotamme tämän tapahtuvan, sillä mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Eli meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, jos haluamme Jumalan antavan anteeksi meidän päivittäiset rikkomukset. Kuten muistamme edellisestä saarnasta, tässä ei ole kyse anteeksiannosta meidän pelastuksemme suhteen, sillä Jeesus on jo maksanut hinnan kaikista synneistämme ristillä ja sitä paitsi Raamattu sanoo erittäin selvästi, että pelastumme uskon emmekä tekojemme kautta (Ef. 2:8-9). Mutta jos rikomme Jumalaa vastaan emmekä pyydä ja saa häneltä anteeksi, niin se etäännyttää ja vaikeuttaa meidän suhdettamme häneen. Olemme silti hänen lapsiaan, mutta hengellinen kasvumme ja sydämemme ilo pienenee.

Miksi tämä on ainoa pyyntö Isä meidän -rukouksessa, johon on lisätty ehto? Miksi Jeesus ei esimerkiksi opettanut meitä rukoilemaan: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme, sillä mekin annamme leipää niille, jotka meiltä pyytävät”? Minkä takia näin? En tiedä, mutta tiedän, että monet maailman ongelmista jokaisella yhteiskunnan tasolla johtuvat anteeksiantamattomuudesta. Anteeksiantamattomuutemme johtaa särkyneisiin ystävyyssuhteisiin ja avioliittoihin, ongelmiin työpaikalla, kirkossa, valtion sisällä ja jopa valtioiden välisiin sotiin. Mikä pahinta, ihmiset voivat katkeroitua loppuelämäkseen jostain asiasta, jota ei ikinä anneta anteeksi. Sitten sitä asiaa käydään läpi vuosi vuodelta, ainakin omissa ajatuksissa ja katkeruus vain kasvaa, kunnes se voi jopa ryöstää joltakin suuren osan elämänilosta. Kuinka tervettä tämä on? Onko tällaisessa katkeruudessa edes mitään järkeä? Ehkäpä Jeesus halusi painottaa anteeksiantoa, koska anteeksiantamattomuudella on niin valtavat seuraukset yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Mutta kuka hyötyy anteeksiantamattomuudesta? Ei kukaan, paitsi sielunvihollinen.

Ja mikä on järjettömintä: nyky-yhteiskunta jopa ylistää kostoa anteeksiannon sijaan. Monessa elokuvassa ja TV sarjassa pääteemana on kosto. Muutama vuosi sitten julkaistiin jopa TV sarja, jonka nimi oli ”Kosto” (Revenge). Eli se ei riitä, että haluamme itse kostaa muille, vaan myös nautimme siitä, kun näemme muiden kostavan. Kosto jopa esitetään usein jollain tapaa hyveenä. Ihmiset, jotka lähtevät koston tielle ovat rohkeita ja päättäväisiä, mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Vaatii paljon enemmän luonnetta antaa anteeksi kuin kostaa. Anteeksi antaminen on vaikeaa. Se voi olla todella vaikeaa! Olen tavannut joitain, joiden kohdalla vaikuttaa, että he jopa ennemmin kuolisivat kuin antaisivat jotakin vaikeaa asiaa anteeksi. Vaatii paljon rohkeutta pyytää ja antaa anteeksi.

Ymmärrämme kyllä, että voi olla hyvä antaa anteeksi joitain asioita, mutta kuuluuko meidän antaa anteeksi ihan kaikki asiat? Raamatun mukaan vastaus on kyllä. Entä jos joku on tehnyt jotain ihan vallan hirvittävää, esimerkiksi terroristihyökkäyksen päiväkotiin tai jonkun muun hirmuteon, jota ei voi edes sanoin kuvailla. Täytyykö meidän antaa anteeksi jopa tällaiset asiat? Kyllä. Jumala on antanut meille anteeksi paljon enemmän.

 

Jumala on antanut meille anteeksi paljon enemmän

Juuri tästä on kyse Jeesuksen vertauksessa armottomasta palvelijasta. Matteuksen 18. luvussa jakeissa 23-35 luemme kuninkaasta, jonka eräs palvelija oli hänelle velkaa ihan mielettömän summan rahaa. Kuninkaan kävi kuitenkin sääliksi tätä palvelijaa, joten hän antoi velan anteeksi. Sitten tämä sama palvelija, joka oli juuri saanut jättimäisen velkansa anteeksi, kohtasi erään kanssapalvelijoistaan. Tämä kanssapalvelija oli velkaa erittäin pienen summan tälle toiselle palvelijalle, mutta sen sijaan, että hän olisi ollut armollinen kuten kuningas, hän kuristi tätä velallista kurkusta vaatien maksua. Ja kun velallinen pyysi lisää maksuaikaa, niin se ei sopinut, vaan hän heitätytti tämän velallisen vankeuteen.

Mitä luulisit kuninkaan sanovan, jos saisi tästä tietää? Yllätys, yllätys: kuningas sai tietää tästä ja hän sanoi, Matt. 18:32: …’Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’ Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

Tämä vertauksen kuningas on Jumala. Hän antaa kaikille anteeksi, jotka sitä häneltä pyytävät. Jumala on antanut kaikille meille uskoville anteeksi kaikki elämämme menneet, nykyiset ja tulevat rikkomukset häntä kohtaan. Muiden rikkomukset meitä kohtaan, olivatpa ne kuinka kamalia tahansa, eivät ikinä ole yhtä suuria rikkomuksia kuin meidän rikkomukset äärettömän pyhää Jumalaa vastaan. Mitä me olemme? Maan tomua (1. Moos. 3:19, Saarn. 3:20). Täten suurinkin rikkomus maan tomua vastaan on äärettömästi pienempi asia kuin pieninkään rikkomus äärettömän pyhää Jumalaa vastaan.

Havainnollistan tätä vielä seuraavalla esimerkillä: Jos koira puree ihmistä, niin tämä koira saatetaan lopettaa. Mutta jos ihminen puree toista ihmistä, niin ei siitä tule kuolemantuomiota. Miksi näin? Koska rikos on paljon suurempi, kun vähempiarvoinen elämänmuoto hyökkää korkea-arvoisempaa elämänmuotoa vastaan. Koirankin kohdalla saatetaan vähän miettiä, että täytyykö se nyt välttämättä lopettaa, mutta sitten esimerkiksi hyttysen kohdalla kukaan ei yleensä edes vaivaudu miettimään asiaa. Jos hyttynen puree, se usein merkitsee automaattista kuolemantuomiota sille. Me olemme kuin hyttysiä Jumalaan verrattuna. Itse asiassa meidän ja Jumalan välinen ero on äärettömästi suurempi, kuin hyttysen ja ihmisen välinen ero. Tämä on vaikeaa kuultavaa monelle meistä, koska meillä on niin suuret luulot itsestämme, mutta niin se vain on. Me olemme maan tomua Jumalaan verrattuna (1. Moos. 3:19, Saarn. 3:20).

 

Jokainen rikkomus sinua kohtaan on vielä suurempi rikkomus Jumalaa kohtaan

Muista myös, että jokainen loukkaus tai synti muita ihmisiä kohtaan on vielä suurempi loukkaus ja synti Jumalaa kohtaan. Kun joku rikkoo meitä vastaan vaakasuoralla tasolla, hän tekee syntiä ja täten rikkoo vielä suuremmin Jumalaa vastaan pystysuoralla tasolla. Jos siis Jumala on valmis antamaan anteeksi, miten voisitkaan sanoa, että sinä et voi tehdä samoin? Etenkin kun Jumala on antanut meille anteeksi paljon enemmän, kuin mitä kukaan voi koskaan rikkoa meitä maan tomua vastaan.

Näin ollen, jos joku on rikkonut meitä vastaan, olipa rikkomus kuinka suuri tahansa, meidän tulee antaa se anteeksi.

No entä jos tämä sama henkilö on rikkonut meitä vastaan jo monesti aiemmin, täytyykö meidän silti antaa hänelle taas kerran anteeksi? Kyllä. Sanot: ”Tämä ei kuulosta helpolta”. Totta, Pietarikin varmaan ällistyi, kun sai vastauksen Jeesukselta koskien tätä samaa asiaa.

Matt. 18:21-22: Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: “Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: “Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Miksi tässä puhutaan juuri seitsemästä ja seitsemästäkymmenestä seitsemästä kerrasta? Sen aikaisen juutalaisen kulttuurin mukaan oli annettava anteeksi kolme kertaa. Tämä eriskummallinen tapa juonsi juurensa Aamoksen 1. luvun virheellisestä tulkinnasta, jossa Jumala antoi anteeksi Israelin vihollisille kolme kertaa, ennenkuin rankaisi heitä. Pietari siis varmaan luuli olevansa hyvinkin armelias ehdottaessaan, että olisi hyväksi antaa anteeksi useammin, jopa seitsemän kertaa. Mutta Jeesus vastasi: ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” kertaa. Pietari oli siis varmaan kuin puulla päähän lyöty Jeesuksen sanoessa ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän on kirjaimellisesti annettava anteeksi vain seitsemänkymmentä kertaa seitsemän eli 490 kertaa, eikä enää 491 kerralla. Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa oli vain Jeesuksen ilmaisutapa sellaiselle luvulle, joka on niin suuri, ettei kukaan ala pitämään siitä kirjaa.http://www.gotquestions.org/seventy-times-seven.html

Meidän siis tulee antaa anteeksi, olipa rikkomus kuinka suuri tahansa ja rikottiinpa meitä vastaan kuinka usein tahansa. Aivan kuten Jumala on valmis antamaan meille anteeksi äärettömän verran rikkomuksia häntä kohtaan, olivatpa ne kuinka suuria tahansa.

 

Kenellä on oikeus kostaa?

Älkäämme kuitenkaan käsittäkö tätä väärin: anteeksianto ei tarkoita, ettei valtiovallan kuuluisi rangaista henkilöitä heidän rikkomuksistaan. Se tarkoittaa ainoastaan, että meidän tulee henkilökohtaisella tasolla antaa kaikille anteeksi ja olla kantamatta kaunaa. Kosto on Jumalan käsissä, 5. Moos. 32:35: Minun on kosto ja rankaiseminen,…”.

Valtion tulee tietenkin toimeenpanna tilanteeseen sopiva rangaistus pelotukseksi ja varoittavaksi esimerkiksi rikkojalle itselleen sekä muille ja välillä myös estääkseen rikkojaa häiritsemästä yhteiskuntaa enempää. Mikä kaaos kaikkialla olisikaan, jos mistään ei rangaistaisi. Raamattu sanoo Jumalan käyttävän valtion esivaltaa työkalunaan hillitsemään pahuutta sekä kostamaan, Room. 13:3-4: Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

Aina välillä meillä on kiusaus ottaa kosto omiin käsiimme. Ajattelemme, että nyt annamme jollekin kunnon opetuksen. Älä tee sitä. Se on synti. Älä varasta Jumalalta hänen itselleen varaamaansa oikeutta. Muista, että jokainen sinua vastaan suoritettu rikkomus on vieläkin suurempi rikkomus Jumalaa kohden, joten kenellä on suurempi oikeus kostaa tai olla kostamatta, sinulla vai Jumalalla? Sitä paitsi, vaikka jollekin opetus olisikin hyväksi, niin kumpi osaa antaa paremman opetuksen? Sinä rajallisilla tiedoillasi, kärsivällisyydelläsi, näkökulmallasi ja viisaudellasi vai kaikkitietävä Jumala, jolla on täydellinen tieto kaikesta? Jätä Jumalan asiat Jumalalle.

Muista myös, että Raamatun mukaan esivalta on Jumalan kostaja, ei meidän. Jos kenenkään etu tai turvallisuus ei sitä vaadi, niin meidän ei siis tule edes pyytää esivallalta jatkotoimenpiteitä rikkomuksista meitä vastaan, jos meidän tavoitteena ei ole muu kuin kosto. Tämä on vaikeaa kuultavaa monelle, kun kosto on niin olennainen osa meidän langennutta ihmisyyttä. Kosto on niin luonnollinen asia langenneelle ihmiselle. Mutta, meidän ei tule hinkua henkilökohtaisella tasolla rangaistusta kenellekään vain koston takia, vaan jättää se Jumalan ja valtion käsiin. Jumala sanoo meille erittäin selvästi koston olevan vain hänen asiansa.

 

Meidän oikeutemme

Tämä kaikki ei tietenkään tarkoita sitä, että jos joku varasti sinulta tuhat euroa, että hän voi pitää varastamansa rahat. Totta kai voimme pyytää suojelua ja oikeudenmukaisuutta esivallalta, jotta meitä vastaan ei tehdä vääryyttä. Paavali teki juuri näin apostolien tekojen 25. luvussa. Maaherra Festus halusi juutalaisten johtajien pyynnöstä luovuttaa Paavalin heille, mutta Paavali vastasi Festukselle seuraavasti, (Ap. t. 25:10-11): ”…Juutalaisia vastaan en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta; mutta jos se, mistä nämä minua syyttävät, on perätöntä, niin ei kukaan voi luovuttaa minua heille. Minä vetoan keisariin.”

Paavali oli Rooman kansalainen ja kaikilla Rooman kansalaisilla oli oikeus saattaa oikeusasiansa Rooman valtakunnan johtajan, keisarin, kuultavaksi. Paavali vetosi tähän oikeuteen, kun häntä vastaan aiottiin menetellä epäoikeudenmukaisesti. https://www.biblegateway.com/resources/ivp-nt/Disposition-Pauls-Appeal-Caesar

Anteeksiantamattomuus on synti

Jos kaikki nämä edelliset seikat eivät vielä ole vakuuttaneet sinua antamaan muille anteeksi heidän rikkomuksiaan sinua kohtaan, niin annan sinulle vielä yhden syyn lisää: Jumala käskee meitä antamaan muille anteeksi. Se ei ole kehotus, vaan käsky. Mark. 11:25: Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.

Entä mitä Jeesus sanoikaan Matteuksen viidennessä luvussa (5:21-22) vihastumisesta: Te olette kuulleet sanotuksi, ‘Älä tapa’, …mutta minä sanon teille: “jokainen, joka vihastuu veljeensä on ansainnut oikeuden tuomion.” Jeesus painottaa tässä, että vaikka emme varsinaisesti tappaisikaan ketään, niin se on jo synti, jos edes ajattelemme sitä tai edes vihoittelemme. Kysymys ei ole pelkästään teoistamme, vaan mitä sydämessämme tapahtuu. 1. Joh. 3:15 tarkentaa tätä samaa aihetta: Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

Eli jos vihoittelet, niin se on rinnastettavassa murhaan sydämessäsi. Murhahan saa yleensä alkunsa vihasta sydämessämme. Viha on murhan ensimmäinen askel. Ja miten kukaan, joka väittää olevansa pelastettu, voi hautoa vihaa toista ihmistä kohtaan?

Helposti kuvittelemme, että anteeksiantamattomuus ei ole yhtä vakava synti kuin esim. juopottelu tai valehtelu. Ehkäpä juuri tämän takia moni kristitty tiedostamattaan oikein esittelee anteeksiantamattomuuttaan muille. Kertaamme muille, miten joku on rikkonut meitä vastaan ja saamme siitä jopa mielihyvää, kun voimme kertoa, miten paha joku ihminen on. Eikä sekään aina riitä, että teemme syntiä puhumalla pahaa jostakusta hänen selkänsä takana, vaan sitten saatamme lopuksi sanoa: ”En kyllä voi antaa anteeksi sitä, mitä hän minulle teki”.

Anteeksiantamattomuus on tosiaan synti, ehkä jopa vakavampi synti kuin monet muut. Kuten aiemmin totesimme, anteeksiantamattomuus luo valtavasti tuhoa kaikkialla yhteiskunnassa. Ehkä sen takia Isä meidän -rukouksessa ei sanotakaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä me emme valehtele, ainakaan paljoa,” vaan: ”sillä mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

No entä, jos joku on rikkonut minua vastaan, eikä ole pyytänyt anteeksi. Pitääkö minun antaa anteeksi myös silloin? Antaako Jumala anteeksi sinulle ne synnit, joita et itse tiedosta tehneesi? Kyllä, Jeesus kuoli kaikkien syntiesi puolesta, jopa niiden, joita et tiedosta tehneesi (Room. 4:25, 1.Piet. 3:18). Siispä meidänkin tulee antaa anteeksi meitä vastaan tehdyt rikkomukset, vaikka kukaan ei meiltä anteeksiantoa anoisikaan.

Kun siis tulemme Jumalan eteen tunnustamaan syntejämme ja pyytämään anteeksi, niin analysoikaamme, olemmeko antaneet anteeksi kaikille niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet? Jos emme ole, niin elämme tunnustamattoman synnin keskellä, joten älkäämme luulko suhteemme Jumalan kanssa olevan kunnossa. Tällainen ihminen ei joko ole kristitty ollenkaan, vaikka hän väittää olevansa tai sitten hän elää erittäin epäjohdonmukaista synnillistä elämää ja on täten Jumalan kurituksen uhan alla. Jos näemme kristillisiä ystäviämme tässä ja miksei muussakin synnissä, niin nuhdelkaamme heitä rakkaudella:

Jaak. 5:20: niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. (Katso myös: 2. Tim. 4:2, 2. Tim. 5:1, Sananl. 9:8-9).

Sekä 3. Moos. 19:17: Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. Raamattu sanoo, että jos tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä emmekä tee sitä, niin se luetaan meille synniksi, Jaak. 4:17: Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Entä jos nuhtelimme jotakuta rakkaudella, mutta hän ei kuuntele järkipuhetta? Jatka rukoilemista hänen puolestaan, että Jumala avaisi hänen silmät, jopa kurituksen kautta, jos tarve niin vaatii.

Tuntuuko elämäsi takkuilevan? Et ehkä tunne Jumalan voimakasta läsnäoloa elämässäsi ja mikään ei tunnu oikein onnistuvan? Ehkä jokin vanha synti masentaa sinua päivästä toiseen, etkä tunnu saavan vapautusta siitä? Voisiko olla, että olet ehkä ollut anteeksiantamaton jotakuta kohtaan? Jos näin on, niin korjaa asia ja tule sen jälkeen pyytämään anteeksiantoa Jumalan valtaistuimen eteen saadaksesi ilon takaisin sydämeesi.

 

Kuka haluaa viettää aikaa katkeran henkilön kanssa?

Annan vielä yhden käytännöllisen bonus syyn olla anteeksiantava: Yleensä muut eivät kovin mielellään vietä aikaa katkeran ihmisen kanssa, joka kantaa kaunaa muita kohtaan tai joka pahoittaa mielensä tai suuttuu helposti. Haluaisitko itse mieluummin viettää aikaa jonkun kanssa, joka on erittäin anteeksiantavainen vai jonkun kanssa, joka aina vihoittelee ties mistä ja ties kuinka kauan? Jos sinusta tuntuu, että muut eivät mielellään vietä aikaa kanssasi, tämä saattaa hyvinkin olla yksi syy.

 

Mitä anteeksianto oikein on?

Olemme nyt käsitelleet anteeksiantoa suhteellisen syvällisesti, joten olisi hyvä tiivistää sille myös määritelmä. Mitä on anteeksianto? Raamatun mukaan anteeksianto on, kun:

  1. Emme iloitse vihollistemme langetessa (Sananl. 24:17)
  2. Rakastamme heitä ja rukoilemme heidän puolestaan (Matt. 5:44)
  3. Olemme valmiita auttamaan heitä (Sananl. 25:21-22, 2. Moos. 23:4-5, Room. 12:20),
  4. Yritämme parhaamme elääksemme rauhassa heidän kanssaan (Room. 12:8).
  5. Anteeksianto tarkoittaa myös sitä, että emme muistuta muita heidän rikkomuksistaan. Monet ovat antavinaan anteeksi ja sitten vielä kymmenen vuotta myöhemmin muistuttavat henkilöä itseään tai muita näistä rikkomuksistaan. Tämä ei ole oikeaa anteeksiantoa. Antakaa haavojen parantua, älkääkä repikö niitä vähän väliä uudestaan auki. Olisiko se kivaa, jos Jumala muistuttelisi meitä kaikista menneistä synneistämme, jotka hän on mukamas jo antanut meille anteeksi? Ei todellakaan. Mutta onneksi Jumala ei teekään niin, Ps. 103:12: Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Tämä yleinen anteeksiantamisen periaate muuten pätee myös anteeksipyytämiseen, Matt. 5:23-24: Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Ennen kuin tulet Jumalan eteen, hän haluaa, että pyydät anteeksi ja yrität sopia selvittämättömät asiat. Tämä käytäntö on ollut Vanhan testamentin ajoista asti, Hos. 6:6: Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja;

Entäpä rikkomukseni muita vastaan, joita en edes tiedä tai muista tehneeni? Miten voin sovittaa tai pyytää näitä asioita anteeksi? Et mitenkään. Sen takia luimmekin: ”…ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan”. Jos et muista, niin et muista. Jatka elämässäsi eteenpäin.

 

Jeesuksen asenne anteeksiantoon

Lopuksi, muistakaamme myös, mikä oli apostoli Stefanuksen ja Jeesuksen asenne niitä kohtaan, jotka rikkoivat heitä vastaan:

Ap. t. 7:59-60: Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: “Herra Jeesus, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: “Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

Luuk. 23:33-34: Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”…

Viimeisillä hengenvedoillaan Stefanus ja Jeesus anovat Jumalalta anteeksiantoa vihollisilleen, aivan kuten Jeesus oli aiemmin opettanut, Matt. 5:44: Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

Kun joskus kuvittelet, että sinua vastaan on tehty joku kauhea vääryys, niin muista, että se ei ole mitään verrattuna Jeesusta vastaan tehtyyn vääryyteen. Tiedätkö, mikä on maailmanhistorian suurin rikos? Entä tiedätkö, milloin se tapahtui? Maailmanhistorian suurin rikos tapahtui silloin, kun maailmanhistorian ainoa synnitön, Jeesus Kristus, Jumala itse, naulittiin ristille. Tavallaan ansaitsisit kaikki sinua vastan tehdyt vääryydet ja jopa enemmän, sillä ansaitsisithan iankaikkisen kadotuksen ja olisit sinne matkalla ilman Jumalan armoa ja anteeksiantoa. Toisin oli Jeesuksen laita.

 

Rikkomukset meitä Jumalan lapsia vastaan ovat hyödyksemme

Mutta tiedätkö mitä? Jeesuksen kärsiessä maailmanhistorian suurimman rikkomuksen, hän samalla lunasti maailmanhistorian suurimman siunauksen: meidän pelastuksemme. Ja sama on meidän kohdallamme: me saamme siunausta siitä, kun meitä vastaan rikotaan syyttä. Muistakaamme, että aivan kuten tuli puhdistaa epäpuhtaudet hopeasta, samalla tavalla koettelemuksemme ovat yksi tapa, miten Jumala valaa meistä yhä enemmän Jeesuksen kaltaisia, Ps. 66:10-12: Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan. Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme. Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ne koettelemukset, joihin joudut, on Jumala suunnitellut tai sallinut juuri sinua varten, sinun parhaaksesi, sinun siunauksesi. Muista Jumalan Room. 8:28 antama lupaus, että kaikki meille uskoville tapahtuvat asiat ovat jollain tapaa parhaaksemme, jopa koettelemukset ja rikkomukset meitä vastaan.

Lisäksi ilahdutamme Jumalaa ollessamme kärsivällisiä, kun meitä vastaan rikotaan syyttä suotta. Eikö se ole hienoa, kun voimme jotenkin ilahduttaa Jumalaa, maailmankaikkeuden mahtavaa Luojaa? 1. Piet. 2:20: Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Kirkkoraamatun käännös 33/38 sanoo: ”niin se on Jumalan armoa”, mutta lähes kaikki muut yleiset käännökset (ESV, NASB, NIV, KJV, RVG, jne.) ilmaisevat asian mielestäni selvemmin, sanomalla kutakuinkin näin: ”niin se on kiitettävä asia Jumalan silmissä.” Eli se ilahduttaa Jumalaa.

Mutta huomaa myös seuraava kohta: ”Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään?”. Jos siis olet tehnyt jotain tyhmää, jonka seurauksena joku rikkoo sinua vastaan, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos silloin olet kärsivällinen. Itsehän kyseisen tilanteen aiheutit. Kyllähän Jumala myös muovaa sinua näidenkin tilanteiden kautta, mutta ei hän siitä iloinen ole.

 

Kertaus

Kerrataan, miksi meidän tulee antaa anteeksi:

1. Se on ehto Jumalan anteeksiannolle.Haluatko, että päivittäinen suhteesi Jumalaan on kunnossa? Haluatko hänen antavan anteeksi sinun päivittäiset rikkomuksesi? Sitten sinun täytyy myös itse antaa anteeksi muille.

2. Jumala on antanut meille anteeksi paljon enemmän.

3. Jokainen rikkomus meitä kohtaan on samalla paljon isompi rikkomus Jumalaa kohden. Jos Jumala on valmis antamaan anteeksi, miten me vähäpätöiset maan tomusta luodut kehtaisimme tehdä toisin?

4. Käytännön vinkki: kukaan ei yleensä halua viettää kovin paljon aikaa katkeran ja helposti suuttuvan ihmisen kanssa.

Miten meidän tulee antaa anteeksi?

  1. Kaikki asiat.
  2. Lukemattomat kerrat.
  3. Olla etsimättä kostoa. Kosto on yksin Jumalan oikeus.
  4. Antaa lopullisesti anteeksi, muistuttamatta ihmisiä asioista, jotka on jo annettu anteeksi.

Toimiessamme kaikkien näiden ohjeiden mukaisesti, Jumala ilahtuu ja mikäpä sen parempaa!

Lopuksi haluan jakaa kanssanne kuuluisan amerikkalaisen radiojuontajan Bernard Meltzerin mietteen, joka sopii mielestäni erinomaisesti tämänpäiväiseen tekstiin: ”Antamalla anteeksi et muuta menneisyyttä mitenkään, mutta muutat varmasti tulevaisuuden.”

 

Rukoilkaamme

Jumalamme, auta ja ohjaa meitä antamaan anteeksi, niin kuin sinä olet meille anteeksi antanut. Aamen.

Lisää saarnoja osoitteessa www.maallikkosaarnaaja.com

Post a comment