Miksi kaikkivoipa ja hyvä Jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen?

(Opiskeluopas kirjan “The Reason for God” toista lukua varten)

 

Ongelma: Miten täydellisen hyvä ja kaikkivoipa Jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen?

Skeptikon usko

Pahuus ja kärsimys todistavat, että Jumala on olemassa

Mihin ateismi voi johdattaa

Pahuus ja kärsimys: perusteltu huolenaihe teistisestä näkökulmasta

Onko Jumala kaikkivaltias?

Onko Jumala täydellisen hyvä?

Loiko Jumala pahuuden ja kärsimyksen?

Miksi Jumala antoi pahuuden ja kärsimyksen tulla maailmaan?

Mahdollinen vastaus # 1: Joitakin asioita ei voi luoda täydellisinä

Mahdollinen vastaus #2: Väliaikainen kärsimys mahdollistaa suuremman nautinnon ikuisuudessa

Raamatun Jumala ei ole välinpitämätön pahuutta ja kärsimystä kohtaan

Yhteenveto: täydellisen hyvä ja kaikkivaltias Jumala sallii hetkellisen pahuuden ja kärsimyksen maailmassa varmistaakseen parhaan lopputuloksen

Lähteet

Huom.: Tekstin joukossa on sulkeissa vihreällä kirjoitettuja lisäyksiä, jotka alkavat sanalla “Keskustelu”. Nämä ovat ehdotuksia keskustelukysymyksiksi niille pienryhmien ohjaajille, jotka haluavat käsitellä näitä aiheita vuorovaikutteisessa ryhmätilanteessa.
 
 

Ongelma: Miten täydellisen hyvä ja kaikkivoipa Jumala sallii pahuuden ja kärsimyksen?

Jokainen on kokenut pahuutta ja kärsimystä. Miksi rakkaani kuoli ryöstössä? Miksi lapset sairastuvat todella tuskallisiin syöpiin? Miksi tsunami tappoi 200 000 ihmistä? Miksi maanjäristys tuhosi kaupungin? Miksi salama iski kotiimme?

[Keskustelu: Onko sinulla ideoita tai arvauksia siitä, miksi hyvä Jumala sallisi näiden näennäisesti pahojen asioiden tapahtuvan?]

 

Jotkut sanovat, etteivät voi uskoa Jumalaan tai ainakaan täydellisen hyvään ja kaikkivaltiaaseen Jumalaan, koska maailmassa on niin paljon turhaa pahuutta ja kärsimystä. Heille pahuuden ja kärsimyksen olemassaolo tarkoittaa, ettei Jumala voi olla sekä kaikkivaltias että täydellisen hyvä. Toisin sanoen:

 

Jos Jumala on täydellisen hyvä, hän haluaa poistaa pahan; jos hän on kaikkivaltias ja täten kaikkivoipa, hän pystyy poistamaan pahan. Paha on kuitenkin olemassa, joten Jumala ei voi olla samaan aikaan kaikkivaltias ja täydellisen hyvä.

 

[Keskustelu: Voitko keksiä vastauksen tähän näennäiseen ristiriitaan?]

 

Skeptikon usko

Aloitetaan analysoimalla kahta edelliseen väitteeseen kätkettyä valtavaa oletusta.

[Keskustelu: Mitä valtavia oletuksia tai vaihtoehtoisia uskomuksia sisältyy toteamukseen, että jos pahuutta ja kärsimystä on olemassa, Jumala ei voi olla sekä täydellisen hyvä että kaikkivaltias?]

 

  1. Tämän väitteen esittäjä olettaa, ettei pahantahtoisuudelle ja kurjuudelle ole mitään hyvää tarkoitusta, vaan pahuus ja kärsimys ovat hyödyttömiä.
  2. Hän olettaa myös, että jos pahuuden ja kärsimyksen olemassaololle olisi hyviä syitä, hänen ymmärryksensä käsittäisi ne. Tämä on kuin joku ilman mikroskooppia oleva väittäisi, ettei viruksia ole olemassa, koska hän ei näe niitä paljailla silmillään. Hänen ajatusmaailmassaan pahuuden ja kärsimyksen täytyy olla hyödyttömiä, koska ne näyttävät hänestä siltä.

 

Ihminen, joka syyttää Jumalaa siitä, että hän ei ole joko täydellisen hyvä tai kaikkivaltias, luottaa sokeasti omiin älyllisiin kykyihinsä. Hänen oletuksensa saattavat olla oikeat, mutta kun olemme käsitelleet loppuun tämän aiheen, olet ehkä samaa mieltä siitä, että todisteiden paino on näitä oletuksia vastaan.

 

Se, että pahuus ja kärsimys vaikuttavat jonkun mielestä hyödyttömiltä, ei tarkoita, että ne ovat sitä. Lääkärillä tai hammaslääkärillä käynti saattaa vaikuttaa hyödyttömältä koiran, lapsen tai joidenkin aikuistenkin mielestä, mutta tämä ei tee siitä sitä. Se, ettet itse näe hyvää syytä, miksi täydellisen hyvä ja kaikkivaltias Jumala sallisi pahuuden ja kärsimyksen, ei tarkoita, ettei syytä siihen ole.

 

Pahuus ja kärsimys todistavat, että Jumala on olemassa

  1. S. Lewis, joka kirjoitti muun muassa Narnian tarinat, oli aikoinaan ateisti. Hän myönsi alun perin torjuneensa Jumalan elämän julmuuden vuoksi.[1]

[Keskustelu: Ovatko pahuus ja kärsimys mielestäsi suurempi ongelma ateisteille vai teisteille? (teisti = ihminen, joka uskoo Jumalaan) Miksi?]

 

  1. S. Lewis oivalsi kuitenkin, että pahuuden ja kärsimyksen ongelma oli vieläkin hankalampi hänen ateismilleen kuin teismille ja itse asiassa tarjosi paremman argumentin Jumalan olemassaolon puolesta kuin sitä vastaan. Analysoidaan, miksi näin on.

 

Melkein kaikki — joitakin moraalinihilistejä[2] lukuun ottamatta — myöntävät, että tässä maailmassa on pahuutta tai vääryyttä: kansanmurhia, vainoa, luonnonkatastrofeja jne., mutta mistä tämä vääryyden tietoisuus tulee? Et voi tietää jonkin olevan väärin, ellet tiedä, mikä on oikein. Et voi tietää, mikä on epäoikeudenmukaista, ellet tiedä, mikä on oikeudenmukaista. Tiedät ehkä autosi olevan hidas, mutta tiedät sen vain siksi, että tiedät, millainen nopea auto on. Jos olisit elänyt sata vuotta sitten, olisit pitänyt nykyautoasi uskomattoman nopeana.

 

Samoin, jos ajattelet joko tietoisesti tai tiedostamattasi, että jokin voi olla väärin, vertaat moraalista vääryyttä johonkin absoluuttiseen standardiin, joka määrittelee, mikä on oikein. Tämä oli ongelma ateisti C. S. Lewisille. Jos kaikki on spontaanin, ohjaamattoman evoluution tai vahvimpien selviytymisen tulosta, mikä silloin on väärin, kun vahvemmat tai ympäristöolosuhteet eliminoivat heikommat? Ihmiskuntahan kehittyy paremmaksi, kun vahvempien geenit selviytyvät ja voittavat heikompien geenit, kuten makroevoluution mukaan pitäisikin olla.

 

Mihin ateismi voi johdattaa

Vuonna 1859 julkaistiin Darwinin kirja, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lajien synty. Tästä teoksesta levisi usko spontaaniin, ohjaamattomaan evoluutioon. Noin 30 vuotta myöhemmin Yhdysvallat aloitti pakkosterilointiohjelmia, ja muita maita liittyi joukkoon seuraavien vuosikymmenien aikana. Saksalaiset pakkosteriloivat yli 400 000 ihmistä, etupäässä niin sanottuja heikkoälyisiä, sekä kehitysvammaisia, kun taas esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Sveitsissä oli pakkosterilointiohjelmia aina 1970- ja 1980-luvuille asti. [3]

 

Kristityt ajattelevat (tai heidän ainakin tulisi ajatella), että nämä pakkosterilointiohjelmat ovat väärin, koska he uskovat Jumalan tehneen ihmisen omaksi kuvakseen ja ihmisen olevan tästä syystä erityisen kunnioituksen arvoinen. Kristityt uskovat myös, että Jumala on antanut heille noudatettavaksi moraalisen lain, joka määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin. (2. Tim. 3:16). Mutta millä perusteella makroevoluutioon uskova ateisti voi syyttää toisia ateisteja pakkosteriloinneista?

 

Mielenkiintoista kyllä, Darwinin kirjan koko nimi on Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta. Huomaa nimen loppuosa: “luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta”. Edelleen, kuinka voisit evoluutioon uskovana ateistina todistaa toiselle makroevoluutioon uskovalle ateistille, että olisi väärin auttaa suosittuja rotuja taistelussa olemassaolosta?

 

Et mitenkään. Voit ainoastaan vedota tunteisiisi. Mutta kun omat tunteesi ja jonkun toisen tunteet eroavat toisistaan, mikä lopullinen auktoriteetti päättää, kuka on oikeassa? Yleinen mielipidekö? Yleinen mielipide on ollut perusteena miljoonien tappamiselle. [4]

 

  1. S. Lewis oivalsi, että vaikka pahuus ja kärsimys saattavatkin olla haaste kristinuskolle, ne ovat vielä suurempi ongelma ja looginen ristiriita hänen ateistisessa maailmankatsomuksessaan. Ainoa keino elää johdonmukaisesti ateistisen maailmankatsomuksen mukaan on myöntää, ettei ole mitään moraalia — ei oikeaa eikä väärää.

 

Kuten James Spiegel toteaa kirjassaan The Making of an Atheist:

Augustinuksesta lähtien monet filosofit ovat sinnikkäästi kieltäneet, että etiikka olisi mahdollista ilman Jumalaa. Yksi tämän kannan vaikutusvaltaisimmista argumenteista on peräisin filosofi Immanuel Kantilta, joka väitti, ettei ilman Jumalaa voi olla todellista moraalista vastuuta.

 

Kant ei suinkaan ole yksin mielipiteensä kanssa. Monet kuuluisimmista ateisteista myöntävät tämän:

 

Nietzsche: “Vaatimukseni filosofille tunnetaan: hän nouskoon hyvän ja pahan toiselle puolen ja jättäköön taakseen harhan moraalisesta tuomiosta. Tämä vaatimus seuraa oivalluksesta, jonka minä ensimmäisenä muotoilin: että ei ole olemassa lainkaan moraalisia tosiasioita… Moraali on vain joidenkin ilmiöiden tulkintaa — tarkemmin sanoen, niiden väärintulkintaa… Moraalisia arvioita… ei tule koskaan ottaa kirjaimellisesti: niin ymmärrettyinä ne ovat aina pelkkää järjettömyyttä.”[5]

 

Richard Dawkins: “Havaitsemallamme maailmankaikkeudella on juuri ne ominaisuudet, joita meidän tulisikin odottaa, jos sen taustalla ei olisi mitään suunnittelua, ei mitään tarkoitusta, ei hyvää eikä pahaa, ei mitään muuta kuin sokea, armoton välinpitämättömyys… DNA ei tiedä eikä välitä. DNA vain on.”[6]

 

Bertrand Russell: “Että ihmisen tuottaneet syyt eivät ennakoineet saavuttamaansa päämäärää; että hänen alkuperänsä, kasvunsa, toiveensa, pelkonsa, rakkautensa ja uskonsa ovat vain sattumanvaraisten atomiyhdistelmien seurausta; että mikään palo, sankarillisuus, ajatuksen ja tunteen voimakkuus ei voi säilyttää yksilön elämää haudan tuolle puolen; että kaikkien aikojen raadanta, kaikki omistautuneisuus, kaikki inspiraatio ja koko ihmisnerouden keskipäivän kirkkaus tulevat sammumaan aurinkokunnan kuollessa… Vain näihin totuuksiin tukeutuen, vain hellittämättömän epätoivon vakaalle perustalle voi tästedes turvallisesti rakentaa sielun asuinsijan.”[7]

 

Richard Dawkins ymmärtää Bertrand Russellin sanoman vakavuuden. Dawkins vastaa: “Se ei masenna minua. Mutta jos se masentaa jotakuta toista, se on hänen ongelmansa. Ehkä tämä logiikka on syvästi pessimistinen; maailmankaikkeus on karu, kylmä ja tyhjä. Entä sitten?”[8]

 

[Keskustelu: Mitkä ovat ajatuksesi näiden kuuluisien ateistifilosofien näkemyksistä?]

 

Jos olet ateisti ja sinulla on ongelma Jumalan suhteen kärsimyksestä ja pahuudesta, vaikuttaa siltä, että ehkä et tiedostamattasi olekaan täysverinen ateisti. Tämä johtuu siitä, että olet saattanut lainata hyvän ja pahan käsitteen teistisestä maailmankatsomuksesta.

 

Pahuus ja kärsimys: perusteltu huolenaihe teistisestä näkökulmasta

On vaikea esittää pahuutta ja kärsimystä ongelmana ateistisesta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta teistisestä näkökulmasta se on helpompaa. Se voi ja sen pitäisikin saada meidät ajattelemaan Luojan luonnetta: sitä, millainen olemassa oleva Jumala oikein on.

 

Ennen kuin analysoimme Jumalan suhdetta pahuuteen ja kärsimykseen, meidän täytyy tehdä pohjatyötä vahvistamalla taustatietojamme Jumalasta. Kuten muistat, arvioitavanamme oleva väite on seuraava: koska maailmassa on pahuutta ja kärsimystä, Jumala ei voi olla sekä kaikkivaltias että täydellisen hyvä. Tarkastellaan ensimmäistä väitettä: onko Jumala kaikkivaltias?

[Keskustelu: Mitkä ovat ajatuksesi tästä? Onko Jumala kaikkivaltias vai ei? Minkä todisteen tai logiikan perusteella?]

 

Onko Jumala kaikkivaltias?

Jumalaan viitataan joskus äärettömänä, kaikkivaltiaana luojana, koska hän loi kaiken olemassaolevan. Riittävän perusteen periaatteen[9] mukaan kaikella maailmankaikkeudessamme täytyy olla syy, tai kääntäen, kaikki maailmankaikkeudessamme edellyttää Luojan. Mikään ei voi syntyä itsestään, eikä mikään maailmankaikkeudessamme voi olla ääretön.[10] Edes maailmankaikkeuden ei tiedetä olevan ääretön, koska sillä on lähtöpiste (“alkuräjähdys”) ja laajenemisvauhti.[11]

 

Tässä vaiheessa monet usein kysyvät: “Jos kerran kaikki maailmankaikkeudessamme tarvitsee Luojan, niin kuka sitten loi Jumalan?”

[Keskustelu: Miten tähän voisi vastata? Kuka loi Jumalan?]

 

Huomaa tärkeä yksityiskohta aiemmin mainitussa: “maailmankaikkeudessamme“. Kyllä, kaikki maailmankaikkeudessamme tarvitsee syyn tai Luojan, ja minkään maailmankaikkeudessamme ei tiedetä olevan ääretöntä. Tämä tarkoittaa, että maailmankaikkeuden Luojan, rajattoman ja äärettömän ensimmäisen syyn, täytyy ylittää maailmankaikkeutemme rajat. Hänen täytyy olla sen ulkopuolella, ei sen rajoittama.

 

Tässä on järkeä, kun mietit sitä. Jos Jumala loi maailmankaikkeuden, olisi ymmärrettävää, ettei hänen olemassaolonsa ole rajoittunut sen sisälle. Yhtä hyvin voisi edellyttää videopelien The Sims tai Grand Theft Auto suunnittelijan elävän tekemiensä pelien sisällä. Luojan ei kuitenkaan tarvitse elää oman luomuksensa sisällä tai sen ehdoilla, hän voi elää itse luomansa ajan ja avaruuden ulkopuolella.

 

Onko Jumala ääretön ja rajaton, niin tiedoiltaan kuin voimiltaan, onko hän kaikkivoipa? Hän on.

 

Onko Jumala täydellisen hyvä?

[Keskustelu: Onko Jumala täydellisen hyvä vai ei — minkä todisteen tai logiikan perusteella näin on?]

Vastaus on yksinkertaisempi kuin miltä se saattaa vaikuttaa. Ensin meidän täytyy kysyä itseltämme, kuka tai mikä määrittelee hyvän. Joku voi esimerkiksi ajatella eutanasian olevan hyvä joissakin tilanteissa, ja joku toinen voi pitää sitä samoissa olosuhteissa pahana. Kuka päättää, mikä on hyvä tai paha?

[Keskustelu: Kuka laatii säännöt?]

 

“Pelintekijä” laatii säännöt. Meidän tapauksessamme maailmankaikkeuden Luoja — ensimmäinen syy, kaiken olemassaolevan lähde — päättää, mikä on oikein ja väärin. Hän on lopullinen tuomari ja auktoriteetti.

 

Jos hän sanoo jonkin olevan hyvä tai paha, niin silloin se on sitä riippumatta siitä, mitä mieltä me olemme. Sitä paitsi, kuka luulet olevasi väittämään vastaan äärettömälle olennolle, joka elää ajan ulkopuolella ja luo galakseja tyhjästä? Luuletko voivasi antaa hänelle oppitunnin hyvästä ja pahasta käyttämällä häneltä saamiasi aivoja?

 

Sanoimme aiemmin, että äärettömän olennon täytyy olla ääretön kaikilla tavoilla, myös voimiltaan ja tiedoiltaan. Ajan ulkopuolella elävä ääretön olento tietäisi tyhjästä luomastaan maailmankaikkeudesta kaiken. Hän on kaiken lähde ja tekijä sekä myös kaiken luomukseensa liittyvän tiedon lähde.

 

Hänen täytyisi myös olla täydellinen. Koko täydellisyys-käsitteemme tulee häneltä; hän on sen lähde. Lisäksi, jos hän ei olisi täydellinen, hän olisi rajallinen, mikä edelleen tarkoittaisi, ettei hän olisi ääretön. Jos ääretön ja rajaton olento olisi vajavainen millään tavalla, liittyisi se sitten täydellisyyteen, viisauteen, rakkauteen jne., hän ei olisi enää rajaton, vaan rajallinen.

 

Kaiken edellisen valossa, maailmankaikkeutemme Luojan täytyy olla ääretön, kaikkivoipa ja täydellinen kaikessa. Täten Jumala on täydellisen hyvä ja täydellinen rakkaudessa, hyvyydessä ja kaikessa. Muuten hän ei olisi rajaton, ensimmäinen syy. Paitsi että, kuten olemme todenneet, tämä ääretön ensimmäinen syy on olemassa, mikä puolestaan tarkoittaa, että Jumala on olemassa.

 

Joku saattaa väittää vastaan ja kysyä: “Miten voimme olla varmoja, että Luoja on rajaton hyvyydessä eikä pahuudessa?” Tuo on hyvä kysymys.

[Keskustelu: Miten voit olla varma, että Luoja on rajaton hyvyydessä eikä pahuudessa?]

 

Samalla tavalla kuin pimeys on valon puutetta ja reikä aineen puutetta, pahuus ei ole asia itsessään, vaan pikemminkin jonkin asian puute. Poista valo, niin jäljelle jää pimeys. Poista hyvyys, niin jäljelle jää pahuus. Ja jälleen kerran, äärettömän, kaikkivoivan ja täydellisen olennon olisi mahdotonta olla missään suhteessa puutteellinen tai rappeutunut. Tämä on yksi seikka, jonka vuoksi tiedämme Jumalan olevan välttämättä hyvän eikä pahan.

 

Joku saattaisi väittää vastaan ja sanoa: “Hyvä on, jos Jumala ei voi olla paha, miten pahuutta voi olla, jos Jumala loi kaiken?”

 

Loiko Jumala pahuuden ja kärsimyksen?

[Keskustelu: Loiko Jumala sinun mielestäsi pahuuden ja kärsimyksen? Miksi?]

Ei luonut. Kuten aikaisin mainitsimme, pahuus ja kärsimys eivät ole “asioita” itsessään, vaan pikemminkin hyvän tai täydellisen asian puutteita tai rappeutumia. Voit esimerkiksi kärsiä haavasta kädessäsi, mutta haavaa ei voi olla ilman kättäsi. Tuo kivulias haava on kätesi ihannetilan vajavuus.

 

Koi voi tehdä reiän paitaasi, mutta reikää ei voi olla ilman paitaa. Ei ole olemassa täysin koinsyömää paitaa, koska silloin paita lakkaisi olemasta. Samoin voit tuntea surua rakkaan ihmisen kuoleman vuoksi, mutta surusi johtuu kuoleman aiheuttamasta rakkaasi ihannetilan rappiosta.

 

Joku saattaisi väittää vastaan ja sanoa: “Hyvä on, Jumala ei luonut pahuutta ja kärsimystä, mutta ne ovat olemassa. Mistä se johtuu?”

 

Miksi Jumala antoi pahuuden ja kärsimyksen tulla maailmaan?

[Keskustelu: Ajatuksia siitä, miksi Jumala antoi pahuuden ja kärsimyksen muodostua?]

Vaikka ymmärrämme, etteivät pahuus ja kärsimys ole luotuja asioita, vaan täydellisyyden puutetta, ihannetilan vajavuutta tai rappiota, on silti vaikea kieltää niiden olemassaoloa. Miksi täydellisen hyvä ja kaikkivoipa Jumala sallii tämän?

 

Skeptikkofilosofi Gottfried Wilhelm Leibniz sanoittaa tämän ongelman seuraavalla tavalla: “Jos Jumala on paras kaikista mahdollisista asioista, hänen täytyy luoda paras kaikista mahdollisista maailmoista. Mutta tämä maailma ei ole paras kaikista mahdollisista maailmoista; miten Jumala siis voi olla paras kaikista mahdollisista olennoista? Jos hän ei ole, niin Raamatun Jumalaa ei ole olemassa.”

[Keskustelu: Näkeekö kukaan ongelmaa tässä väitteessä? Mitä vaihtoehtoisia uskomuksia Leibniz hyväksyy sokeasti?]

 

Tämä Leibnizin väite edellyttää, että tiedät, ettei tämä maailma ole paras kaikista mahdollisista maailmoista, mutta jos olet ateisti kuten Leibniz, mistä saat vertailupohjan, jonka mukaan määrittelet, mikä on hyvää tai huonoa, parempaa tai parasta? Toiseksi, mistä tiedät, ettei tämä maailma ole paras kaikista mahdollisista maailmoista?

 

Joku voisi sanoa, että synnitön maailma, jossa ei ole pahuutta eikä kärsimystä, olisi omaamme parempi. Toisin sanoen, miksei Jumala voinut luoda paratiisia, jossa olisimme valmiiksi vailla pahuutta ja kärsimystä (1. Kor. 13:10, 12; 1. Joh. 3:2; Ilm. 21:4; 22:3)? Miksi meidän täytyy kärsiä tässä kirotussa maailmassa, ennen kuin voimme mennä taivaaseen? Tämä on hyvä kysymys, jota varmasti monet kristitytkin ovat kysyneet itseltään.

[Keskustelu: Onko sinulla vastaus tähän näennäiseen ongelmaan?]

 

Mahdollinen vastaus # 1: Joitakin asioita ei voi luoda täydellisinä

Yksi Norman Geislerin ehdottama mahdollinen vastaus on se, että joitakin asioita ei voi luoda suoraan parhaissa muodoissaan. Niihin vaaditaan kehitysprosessi. Toisin sanoen paratiisi (taivas) on päämäärä ja maailma on polku sinne. Joku saattaisi väittää vastaan ja sanoa, että kaiken pitäisi olla mahdollista kaikkivoivalle Jumalalle.[12]

[Keskustelu: Onko kaikki mahdollista kaikkivoivalle Jumalalle?]

 

Kaikki ei kuitenkaan ole mahdollista kaikkivoivalle Jumalalle. Jumala ei esimerkiksi kykene sisäisesti ristiriitaisiin tekoihin kuten valehteluun, koska silloin täydellinen olento ei olisikaan täydellinen. Hän ei voi luoda niin suurta kiveä, ettei itse jaksaisi nostaa sitä, koska rajaton olento on aina voimakkaampi kuin mikään hänestä riippuvainen tai mikään hänen luomansa. Samoin joitakin asioita ei voi luoda suoraan, koska se olisi loogisesti mahdotonta, kuten esimerkiksi nelikulmaisen kolmion luominen.

 

Ihmisen luonne, esimerkiksi, kehittyy vain vaikeiden aikojen saatossa. Keksit todennäköisesti omasta elämästäsi joitakin esimerkkejä ajoista, jolloin vaikea tilanne muokkasi sinusta paremman ihmisen. Kuten Geisler toteaa kirjassaan If God, Why Evil?:

  • Ei ole luonnetta ilman vastoinkäymisiä;
  • Ei rohkeutta ilman vaaraa;
  • Ei kärsivällisyyttä ilman koettelemuksia;
  • Ei tulosta ilman vaivannäköä;
  • Ei anteeksiantoa ilman syntiä.

 

Täten maailma, jossa syntiinlankeemusta ei koskaan tapahtunut, ei olisi paras mahdollinen maailma. Paras maailma olisi sellainen, jossa ihmiset tekivät syntiä, mutta Jumala siitä huolimatta sai aikaan suuremman hyvän sallimalla sen ja antamalla sen jälkeen heille anteeksi. Vain tässä maailmassa voidaan saavuttaa korkeamm